Välipala

Olen tehnyt sekä tilauksesta että muuten vain kypärämyssyjä, mutta oma tyttö on jostain omituisesta syystä jäänyt ilman. Nyt reippailla pakkasilla olikin hyvä, että sain viimein sutaistua yhden myös tytölleni.

Kypärämyssy on aika ohutta mutta silti mukavasti lämmittävää merinoribneulosta, ihanan pehmeää! Ulottuu reilusti niskaan ja pysyy paikallaan alareunan kanttauksen ansiosta. Aiemmin tytöllä oli ihan kaupasta ostettu kypärämyssy ja se oli niskasta tosi lyhyt ja aina nousi takin alta. Nyt on hyvä. Hiukan pienemmänkin olisi voinut tehdä, neulos on tosi joustavaa!

Vanhaa taloa remontoidessa tulee ties mitä yllätyksiä eteen. Tämä ylläri paljastui olohuoneen paneeli-, tapetti- ja huokolevykerrosten alta... ja sai kyllä hymyn huulille!

Seinähirret jäävät näkyville, joten tämä taideteos siirtynee historiaan..

Mistä ihmeestä saisi vuorokauteen tunteja lisää?

Pikku mekkosia

Lisää vieraita! Kuten ihanainen Iisakin, ystäväni tytär syntyi viime kesän kynnyksellä. Ja se muutto se muutto... eipä tullut "asianmukaisesti" onniteltua tälläkään kertaa.

Tälläkin kertaa syntyi liivimekko, kokoa 80 cm. Kankaana Metsolan vihreä hippikukkajoustis. Mutta... halusin myös kokeilla uusimman Ottobren essumekkoa enkä osannut päättää kummanko teen, joten tein sitten molemmat. Ystäväni sai valita kumman tytölleen haluaa!

Rumpujen pärinää... valituksi tuli vihreä joustofroteemekko.

Omppumekko lähti sitten toisen ystäväni mukaan.

Mekko on muokattu versio Ottobren ohjeesta: Marimekon omppupuuvillaa, joka on pinnalta samettisen pehmeää. Mekko on yhdestä palasta, ilman applikointeja ja vuorittamaton, vain olkaimet on vahvistettu. Kun kerran on kesämekko mielessä, tuntui, että tästä olisi tullut ihan tönkkö jos siihen olisi vuorin laittanut. Kanttaukset vaaleansinistä satiinikanttia.

Minulla on jossain kaapissa vanha hyvin samantyyppinen essumekon kaava, täytyy kuulostella miten tämä malli istuu päälle vai kaivanko vanhan ja hyväksi havaitun version esiin.

Välillä on kiva kokeilla jotain uutta!

Meillä olikin vipinää viikonloppuna, iso porukka vieraita yökylässä. Kaikkiaan väkeä oli oma porukka mukaan lukien 13 henkeä, josta pikkuväkeä 8.

Huh sitä menoa!

Kivaa oli ja hyvin mahduttiin - uusiksi otetaan varmasti!

Seuraavaksi tilaustöiden kimppuun.

Helposti valmista

Kerran käteen tarttui jonkin kirpparin tilkkulaatikosta pala raitatrikoota kymmenellä centillä. Nyt se osui jälleen silmiini, taisi ollakin aikuisten topin irti leikattu helmaosa. Alakäänteet valmiina, samoin sivusaumat. Eihän se tarvinnut kuin vähän kuminauhaa ja tyttö sai uuden hameen. Hiukan reiluhko pituudeltaan vielä on, mutta harvemmin nuo ipanat tuppaa kutistumaan, yleensä se on päin vastoin ;D. Kotona käy kyllä hyvin!

Edelliseen postiin viitaten, surauttelin sitten ne toisetkin pitkät kalsarit valmiiksi. Hyvät tuli näistäkin ja ihan himppusen pidemmät. Samanlaiset ja -kokoiset kuin ne aiemmatkin. Naurattaa nämä kyllä, etukiilan sisäpuoli on molemmissa trikoota, ja kuvissa kurkkii sammakko! Hyvän tuulen pöksyt siis.

Kasvupyrähdys

Yhtäkkiä huomasin, kuinka melkein kaikki vaatteet pikkumiehen kaapissa olivat kutistuneet; hihoista vilkkui ranteet, paidanhelman alta napa ja housunlahkeista sääret. 

Poika kolmevee on ottanut kasvuspurtin!

Ensiavuksi talvikeleille pitkiä kalsareita, koska akuutein vaatepula kohdistui niihin. Päätin tehdä 104 cm reiluhkoilla lahjepituuden saumavaroilla jotta on sitten kasvunvaraa. Muttamutta... niistähän tuli just eikä melkein sopivat! Seuraaviin teen vielä lisää pituutta.

Kankaana käytin Metsolan kovan onnen joustista, joka päästi punaista väriä valkoisiin osiin kutistuspesussa. Reklamaation Lasten Metsola hoiti oikein mallikkaasti, mutta silti harmitti kun oli pitkä pätkä kivaa kangasta jota ei oikein mihinkään voi käyttää eikä poiskaan myydä. Kangas näyttää valmiiksi nuhjaantuneelta kun valkoiset osat hennosti punertavat. Tähän tarkoitukseen on kyllä juuri passelia ja kangasta riittää vielä muutamiin pitkiksiin... seuraavat ovatkin jo työn alla.

Kovan onnen materiaaleihin kuuluu käyttämäni resorikin: ostin Marimekolta taannoin valmiiksi pussitettua resoria. Ei ole napakkaa tämä ei, löysää ja lörppää - tosin pehmeää, mutta kuten tuo joustiskin, tähän juuri sopivaa!

Kaava pitkiksiin on sekoitettu parista valmiista kaavasta ja loput omasta päästä: sepaluksen jätin laiskana ja mielestäni tarpeettomana pois ja etukiilan saumat on ommeltu kokonaan pussiin, jotta ei varmasti hierrä mistään.

Nyt kun remontti taas jatkuu, vaikuttaa se näemmä heti bloggaus- mutta ei juuri ompelutahtiin; minä pyörin ympyrää olohuoneessa ja yritän päättää lattian ja muurin väriä väriviuhka kädessä. Mies pyörittelee päätään ja ihmettelee mikä siinä sävyn valinnassa on niin kovin vaikeaa ;D

Ihanainen Iisa

Meillä kävi vieraita. Yksi heistä oli aurinkoinen ja syötävän suloinen Iisa-tyttönen. Iisa syntyi viime kesänä, ja omissa muuttohässäköissä vauvaonnittelut jäivät hiukan puolitiehen, joten nyt oli aika muistaa neitokaista.

Marimekon pallotrikoosta valmistui pikkuinen liivihame, kokoa 80 cm ja n. vuoden ikäiselle (toivottavasti) sopiva tähtikuvioinen neliöpipo. Tällä kertaa en laittanut heijastinta sivusaumaan, vaan eteen applikoin isomman tähden heijastinkankaasta. Pakettiin pakattiin mukaan vielä miehen tekemä puuauto.

Uuden vuoden paitapino

Ihan ensiksi:

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Uusi vuosi tulee aloitettua muutamalla paidalla: nämä apina-leijona - ja norsupaidat menevät tuliaisiksi serkuille - kunhan joskus sinne saakka päästään.

Perus-raglanhihaiset paidat, turkoosin koko 128 cm ja punaisen norsupaidan koko 110/116 cm. Onnistuin leikkaamaan etukappaleen niin, että keskellä rintaa on painovirhepaholainen, ainoa isompi koko kankaassa, joten siihen päälle applikoin hiukan isomman norsun. Tuo bambu-luomupuuvillainterlock on todella ihanan pehmeää, melkein kuin silkkiä.

Tämä paita puolestaan on jäänyt bloggaamatta, se oli marraskuisessa synttärilahjapaketissa omalle pikkumiehelle. Koko 104 cm ja hihansuissa käännettävät resorit ettei jää heti pieneksi.

Niin, ja miksei nuo ylemmät paidat ole jo serkuilla? Aiemman vierailuyrityksen vesitti tapaninpäivän myrsky, joka kaatoi talomme ympäriltä 13 kuusenjärkälettä. Näistä ihmeellistä kyllä vain yksi kaatui talon päälle. Onni onnettomuudessa, selvisimme aika pienin vahingoin.  No, puusavottaa on riittänyt ja riittää vielä hetkeksi aikaa...



Myrskyn jälkeen näytti tältä, onneksi nyt piha alkaa
vähitellen näyttää jo pihalta eikä metsätyömaalta