Oravia siellä täällä

Oravilla männyssä
käpy kävi kännyssä.
Voi, voi tuota lafkaa,
mistä sais se safkaa?
                             Kliffa runo, kekannu korppi
                                                        -Jukka Parkkinen-












Viime viikolla ilmestyi uusi käpykyläläiset-trikoo ja pääsinkin heti sen kanssa tositoimiin.

Omat naperot pääsivät heti kokeilemaan miltä uudet paidat näyttävät päällä.

Ennen paitojen tekoa testasin mustaa kurrea lipalliseen ruttupipoon.
 

 

Samalla testasin piirtelemääni uutta kaavaa. Hyvä tuli, hiukan hienosäätöä vaatii, sillä lippa saa olla hitusen lyhyempi. Toinen lipparuttis pääsikin sitten jo asiakkaan päähän.

 

 

 

Luulin saavani livemallin kuvaan lahjottuani hänet ensin makkaraleivillä, mutta ei, malli meni lakkoon kriittisellä hetkellä. (Note to self: anna lahjukset vasta kuvaussession jälkeen). Kuvissa siis styroxinen ja kovia kokenut ystäväni Allu, joka ei koskaan laita vastaan eikä vaadi lahjuksia.

 

Voi pojat tuossa vihreässä versiossa on kivat ja kirkkaat värit, mustassa vihreän ja oranssin sävyt ovat hiukan murretummat. Kolme paitaa rustasin.
Yksi paidoista on tilaustyö, kaksi jää oman väen käyttöön.

 

 

Oranssi kanttaus on lähes neonoranssia ribresoria (jota on kaupassa enää pikku pätkä, vink vink). Sopii oikein hyvin vihreäpohjaisen trikoon oravien väriin! Tosin tuo oranssi resori ei ole kyllä mitään napakkaa sorttia, muttei tässä haitannut yhtään! Mustan paidan hillitymmän oranssi resori on omista jemmoista peräisin.

Jep, mallit hallussa.

Yy-kaa-koo HYPPY!
 

Perrrrrrjantaihaaste

 

Eräässä Fb:n ompeluaiheisessa ryhmässä järjestetään perjantaihaasteita Project Runway -tyyliin. Tällä kertaa osallistuin minäkin, aiheena oli alaosa, aikaa kaksi tuntia. Käytettävät kankaat, kaavat ja muut materiaalit saa valita etukäteen, muuta ei saa valmiiksi tehdä. Oma materiaalikasa kuvataan ennen aloitusta ja lopputulos kuvataan kun aika loppuu, oli se missä vaiheessa tahansa.

 

 

Omassa kasassani oli kolmea verkkarikangasta, raidallista ja yksiväristä resoria ja kuminauhaa. Ja Daim.

 

Aloitusaika oli klo 21.

Klo 20.55 olin vielä lukemassa lapsille iltasatua. Miksi juuri sellaisena iltana nukkumaanmeno venähtää kun ei todellakaan tarvitsisi? Kaavatkin oli vielä piirtämättä.

 

Klo 21.10 pääsin aloittamaan. Kaavojen piirtämisellä.

Ai miten niin viime tipassa - tai oikeastaan jo hiukan myöhässä.

 

 

 

Klo 22.15 oli projektin ensimmäinen osa valmis, verkkarishortsit.

 

 

 

 

Onnistuivat tosi kivasti ja aamulla sovitettiin pojalle - olivat juuri passelit, koko 116cm.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kun rupesin keräämään levällään olleita kamoja kasaan toista osaa varten, huomasin, etten ollutkaan varannut tarpeeksi vihreää resoria. Lisää olisi ollut varastolla mutta ei huvittanut lähteä ulos pimeyteen hakemaan lisää. Joten suunnitelmat uusiksi ja tuumaustauko. Etsin toisia kaavoja. En löytänyt haluamaani. Tähän sitten kariutuikin ajatus saada kaksi vaatekappaletta valmiiksi, jouduin vetäisemään kaavamuutokset ihan lonkalta sen enempiä miettimättä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Reilut puoli tuntia myöhässä valmistui toinenkin vaate: perusverkkarit vihreillä tehosteilla.

 

Aamulla mallattiin vielä vyötärökuminauhan pituus sopivaksi molemmista pöksyistä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sopivatkin just eikä melkein.

Ja poika tykkää. Tälläkin hetkellä verkkarit ovat jalassa.

Tätä kaavaa tullaan käyttämään vielä uudelleenkin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Seuraa tunnustus:

Olen verkkariuskovainen, vaikka monella alkaa kauhufilmi pyöriä päässä kun verkkarit vain mainitaankin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Verkkareihin ei tartu jokainen likatahra, eivätkä ne ole reikäiset heti kun polvi osuu maahan. Ne eivät imaise sisäänsä hiekanmuruja, kuusenneulasia ja muita roskia. Ne päällä voi istua hiekkalaatikolla, ajaa rallia fillarilla, kiipeillä puissa, kontata nurmikolla ötökkäjahdissa, eivätkä ne ole heti imemässä pienintäkin kosteutta itseensä.

Ne saa helposti puhtaaksi ja lisäksi ne vielä lämmittävät, mikä (valitettavasti) Suomen kesässä on usein tarpeen.

Eivätkä ne hiosta, jos niitä ei ihan kuumimmalla helteellä päälle laita.

Lisäksi itse tekemällä lopputulos on sellainen kuin haluaa!

 

Ugh. Olen puhunut.

 

Verkkarikankaat ja resorit löytyivät omasta varastosta.

 

 

Käpykyläläiset

Verkkokauppaan on naputeltu muutama uunituore uutuus.

 

Käpykyläläiset-jerseytä on kahta väriä: musta ja vihreä

 

 

Vihreässä versiossa on tosi kirkkaat ja raikkaat värit, mustassa puolestaan hillitymmät. Kuviokoko ei ole mitään pienintä piperrystä, suurimman puun korkeus on n. 14cm.

Materiaali: 92% puuvilla, 8% elastaani.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kolmas uutuus on renkaat-viskoosijersey

Pohjaväri on hento vaaleanpunainen ja renkaat - jotka eivät ole ihan ympyröitä vaan hiukan soikeita - ovat ruskeita. Ihanan pehmeää ja laskeutuvaa trikoota

Materiaali: 95% viskoosi, 5% elastaani

 

 

Täältä löytyvät kaikki kolme

Raidallista kevättä

 

Yleensä meillä tykätään kirkkaista väreistä, mutta tämä hempeäsävyinen college on kummitellut mielessä jo pitkään. Nyt se pääsi työn alle.

 

Tytön kanssa neuvotellen sovittiin hupparin malli, taskujen tyyli ja kanttausten ja resorin väri. Ja lopputulos on kivan keväinen!

 

 

 

Hupparin kaava on kahdesta valmiskaavasta yhdistelty (Ottobre Funny Fox, toisen kaavan alkuperä jäi arvoitukseksi) ja omin muokkauksin höystetty.

 

College on kotimaista ja ohutta, kutistuspesun jälkeen tuntui myös yllättäen kivan pehmeältä.

 

Ihanaa kun saa ruveta kuivaamaan pyykit (ja kankaat) taas kevään tullessa ulkona. Mikään ei voita ulkona kuivatun vaatteen tuoksua!

 

 

 

 

 

 

 

Myös hameen kaava oli jostain Ottobre-lehdestä, yksinkertaisuudessaan leveä, hiukan muotoiltu suikale rypytettynä resoriin. Tosin alkuperäinen hame oli trikoota, joten collegesta tehtynä olisi suikaletta voinut hiukan kaventaa. Ensi kerralla sitten. Resorin sisään oli lisättävä leveä kuminauha, sillä resorilla oli kaavassa mittaa ihan liikaa! No, olisi resori voinut toki olla napakampaakin, mutta ei se olisi auttanut siltikään...

Kaveriksi vielä legginsit viininpunaisesta puuvillaneuloksesta, hame yksinään on aika lyhyt.

 

Lopputulokseen, erityisesti huppariin olen tosi tyytyväinen, sillä...

 

...taskut onnistuivat täydellisesti...

 

...raidat eivät niskuroineet kohdistuksessa...














...vetoketju olisi saanut olla muutaman sentin pidempi, mutta eipä haittaa, laitoin koristukseksi pari söpöstelynappia. Toisen napin takaa tulee kuminauha, jos haluaa laittaa hupparin ihan ylös asti kiinni...

 

 

 

...kanttaukset menivät kivuttomasti ja kertalaakista...





















...ja hupun kiinnityssaumaankin
taiteilin nauhan sauman peitoksi...





















...hiharesorit ovat sen verran pitkät että ne voi kääntää...

Kankaat omasta verkkokaupasta.
College ohutta harjaamatonta raitacollaria
Legginsit viininpunaista puuvillaneulosta
Resorit, vetoketju ja napit omista jemmoista.