Juna lähtee!

Minut pyydettiin mukaan Minkiön maalaistorille. 

Minkiö sijaitsee Jokioisissa ja siellä on mitä idyllisin asema vanhanhaikaisine asemalaitureineen ja -rakennuksineen. Minkiön asema on Jokioisten Museorautatien keskusasema ja museoradalla liikennöivät höyryvetoiset museojunat kesäsunnuntaisin. Sunnuntaikyyteihin pääsee mukaan kuka vaan piletin ostamalla, ja junia ja resiinoita voi myös vuokrata omaan käyttöön. 

Asemalla toimii kesäsunnuntaisin myös kahvio. 

Entisajan tunnelmaa lisää ajanmukaiseen asustukseen pukeutunut junahenkilöstö. 

Tänä sunnuntaina oli Minkiön aseman pihapiirissä maalaistori. Oli erittäin mukava tapahtuma, ilma upea ja miljöö mitä mahtavin. 

Ja yllätys yllätys, puujunia jäi kotiinviemisiksi vain kaksi! Olisikohan ympäristöllä ollut vaikutusta asiaan?

Mukava sunnuntai vietettiin koko perheen voimin, osan ajasta mies ja lapset ajelivat höyryjunan kyydissä Jokioisille ja takaisin. Itsekin pääsin höyryjunan kyytiin viime syksynä. Suosittelen, oli tosi mukavaa! 

Kiitos kaikille kivoille ihmisille, jotka kävitte ostoksilla ja juttelemassa - ja tietenkin myös järjestäjille. Tunnelma oli aivan mahtava. Tulemme mukaan uudelleenkin!

Muistutukseksi itselle, ensi kerralla ei kannata lähteä myyntikeikalle ilman katosta. Rintamus  ja toinen puoli naamasta on... no sanotaanko että minua voisi luulla liikennevalon identtiseksi kaksoseksi... ei voi mitään, tyhmyydestä sakotetaan.

Purkkikansaa

Keskikesän juhlaa on vietetty perheen kesken. 

On grillailtu, pelailtu, fillaroitu, nautittu auringosta, tehty pihahommia, paistettu lettuja, saunottu ja oltu vaan.  Ihanaa. 

Juu, ja mummolareissun yhteydessä käyty Tykkimäessä. 

Tyttärestä on yllättäen kuoriutunut varsinainen hurjapää.

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka selkeästi kierrätyshenkinen lintuemo teki pesän jugurttipurkkiin lasten leikkipaikalle. Oli kesä ja pesä ja kolme munaa. Ensin huolestuimme, hylkääkö emo pesän kun sekä poika että mies otti purkin käteensä ennenkuin tajusimme että se on vallattu. Eikö mitä. 

Muutaman päivän päästä munia oli jo viisi kun mies kävi purkin reunalta kurkkaamassa.

Lintuemo on käynyt vaivihkaa pesällään vähän väliä, mutta pitkiä aikoja ei purkissa kerralla oleskele. Lisäksi purkista ei kuulu mitään ääniä. 

Mietimme mitä tuosta tulee, uteliaisuus vei voiton ja mies kävi pidempänä taas kuikuilemassa purkkiin. Vastaan tuijotti kymmenen silmää ja viisi nokkaa. 

Purkissa on elämää!

Itse olen sen verran lyhyt, että ainoa tapa nähdä mitä purkissa on siihen koskematta, oli hipsiä viereen, kurkottaa kameran kanssa ja räpsäistä. 

Ilman salamaa - tietenkin - etteivät raukat saa traumoja. Purkissa näytti tältä:

Seuraava huolenaihe huomattiin kun emo kävi purkin reunalla, se hiukan keikahti, sillä tuo hylly, jolla purkki on, on kapea. 

Mitä jos pikkutirpat kasvaessaan keikauttavat koko asumuksensa alas? 

Nou problem, mies hivutti painot purkin ympärille jotta tämä loft-tyyppinen asumisratkaisu pysyy paikallaan. Huh. Vaara ohi.

Täytyy antaa ipanoille tunnustusta, kertaakaan ei ole tarvinnut hautomarauhasta muistuttaa.  Leikkipaikka on saanut olla rauhassa tämän ajan.

Edit 24.6. 
Iltasella näkyi yksi poikasista tepastelevan ja räpyttelevän siipiään pesän vieressä seinäosan ylälaudan päällä. 
Poikaset on lähdössä maailmalle!

Täydellisen vajavaisilla ornitologin taidoilla olen sivistänyt itseäni lintukirja kädessä ja lintusivustoja netistä tutkien. 

Lintu on todennäköisesti pajulintu. Tai tiltaltti. Tai pensaskerttunen. Tai joku muu. 
Varmaa kuitenkin on, että kyseessä on lintu.

Kuva: http://www.ollitenovuo.com/files/ollitenovuo.kotisivukone.com/Omat_kuvat/Linnustosivut/phylloscopustrochilus.jpg

Olen minä ommellutkin! 

Nämä joustofroteiset tilaushaalarit ovat jo lähteneet asiakkaalle, 

samoin kuin nämä velouriset kettuhaalarit myös.

Muista ommelluista ei vielä ole kuvia, niistä seuraavalla kerralla.

Olen myös ihan fiiliksissä uusista ihanista puuleluista, joista lisää myöhemmin!

Kesä!

Ihana kesä!

Ei tee mieli hautautua sisälle kangaskasojen alle, vaan olla ulkona ja nauttia. Loikoa riippukeinussa, tarkkailla lintujen pesäpuuhia, grillailla ja olla vaan. 

Jos odotit ompelupostausta, lopeta lukeminen, tässä tulee kesähaahuilua vailla tikin tikkiä. 

Tai no, vilahtaa ompelukone yhdessä kuvassa.

Omenapuut kukkivat muutaman päivän valkoisena tuoksuvana merenä. Omenapuun alla riippukeinussa loikoessa tuntui kuin yläpuolella olisi ollut mehiläispesä, niin oli surisijoilla kiirettä. 

Nyt omenapuiden kukinta on ohi, muutamassa päivässä. 

Onneksi syreenit ovat kukassa. 

Meidän perheen miehet keräsivät tytölle kielokimput ekaluokan päättymisen kunniaksi. Ulkona tuulahtelee välillä ihana ja huumaava kielojen tuoksu.

Alla olevassa kuvassa on pihallamme oleva lasten leikkikatos. 

Nyt pitää himmailla sen käytössä, sillä siellä on alivuokralainen. 

Arvaako joku missä?

No siellähän se, oikeassa reunassa olevan hyllykön ylähyllyllä olevassa jugurttipurkissa. 

Lapset leikkivät leikkejään, poika otti hyllyltä purkin alas mutta se olikin vallattu. Kolme munaa ja hienosti väkerretty pesä. Hetken pelkäsimme hylkääkö emo pesänsä mutta ei onneksi, vaivihkaa se purkkiin pujahtaa. 

Nyt pysytellään hetki etäämpänä jotta pienokaiset lähtevät maailmalle. Hymyilyttää tuo pesäpaikka, tuolla leikkikatoksessa on tohinaa lähes joka päivä. Ei ole näemmä häirinnyt. 

Nyt se luvattu ompelukoneen kuva!

Varaston perältä kaivettiin ihka ensimmäinen ompelukoneeni, Singer 533, jonka joskus kaaaaauan sitten ostin jo kypsään ikään ehtineenä (kone oli kypsässä iässä, en minä). Vuosikaudet sillä ompelin kunnes hankin uudemman ja "paremman" Berneten. Että osasinkin olla väärässä, Bernetteni oli kauniisti sanottuna ihan p*%&#. Tämä kone jäi kuitenkin varaston perälle. 

Nyt ajattelin, että tällä on tytsyn kiva opetella ompelua. Putsailin ja kokeilin. Tämähän on tosi pätevä vehje! Ompeli kokeiltaessa kuusinkertaista farkkuakin ihan tosta noin vain. Taidetaankin tytön kanssa vuorotella tällä koneella...

Pihalle oli tipahtanut suolapähkinä. Keltiäiset olivat sen hoksanneet ja sankoin joukoin ahersivat sen kimpussa. Muutaman tunnin kuluttua kokonainen suolapähkinä oli neljässä osassa. Siitä muutaman tunnin päästä ei enää paljon ollut jäljellä. 

Varsinaista joukkovoimaa. 

Jos voittaisin lotossa, kunnostaisin tämän tonttimme reunalla olevan vanhan viljakuivurin. Se on niin hieno. Sille olisi ainakin kymmenen erilaista käyttöideaa. Tiloja sinne saisi keskikokoisen omakotitalon verran kolmeen kerrokseen. Tällä hetkellä pitää tyytyä vain haaveilemaan. 

Tosin, jotta lotossa olisi edes teoreettinen mahdollisuus voittaa, pitäisi ensin muistaa lotota.

Meidän pihassa käy kirjastoauto. Ihan omassa pihassa. Huippua! Ahkerasti siellä käymme etteivät vain keksi lopettaa pysäkkiä. 

Kesä, ihana kesä.

Kuka tulisi tekemään mun työt?