Purkkikansaa

Keskikesän juhlaa on vietetty perheen kesken. 

On grillailtu, pelailtu, fillaroitu, nautittu auringosta, tehty pihahommia, paistettu lettuja, saunottu ja oltu vaan.  Ihanaa. 

Juu, ja mummolareissun yhteydessä käyty Tykkimäessä. 

Tyttärestä on yllättäen kuoriutunut varsinainen hurjapää.

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka selkeästi kierrätyshenkinen lintuemo teki pesän jugurttipurkkiin lasten leikkipaikalle. Oli kesä ja pesä ja kolme munaa. Ensin huolestuimme, hylkääkö emo pesän kun sekä poika että mies otti purkin käteensä ennenkuin tajusimme että se on vallattu. Eikö mitä. 

Muutaman päivän päästä munia oli jo viisi kun mies kävi purkin reunalta kurkkaamassa.

Lintuemo on käynyt vaivihkaa pesällään vähän väliä, mutta pitkiä aikoja ei purkissa kerralla oleskele. Lisäksi purkista ei kuulu mitään ääniä. 

Mietimme mitä tuosta tulee, uteliaisuus vei voiton ja mies kävi pidempänä taas kuikuilemassa purkkiin. Vastaan tuijotti kymmenen silmää ja viisi nokkaa. 

Purkissa on elämää!

Itse olen sen verran lyhyt, että ainoa tapa nähdä mitä purkissa on siihen koskematta, oli hipsiä viereen, kurkottaa kameran kanssa ja räpsäistä. 

Ilman salamaa - tietenkin - etteivät raukat saa traumoja. Purkissa näytti tältä:

Seuraava huolenaihe huomattiin kun emo kävi purkin reunalla, se hiukan keikahti, sillä tuo hylly, jolla purkki on, on kapea. 

Mitä jos pikkutirpat kasvaessaan keikauttavat koko asumuksensa alas? 

Nou problem, mies hivutti painot purkin ympärille jotta tämä loft-tyyppinen asumisratkaisu pysyy paikallaan. Huh. Vaara ohi.

Täytyy antaa ipanoille tunnustusta, kertaakaan ei ole tarvinnut hautomarauhasta muistuttaa.  Leikkipaikka on saanut olla rauhassa tämän ajan.

Edit 24.6. 
Iltasella näkyi yksi poikasista tepastelevan ja räpyttelevän siipiään pesän vieressä seinäosan ylälaudan päällä. 
Poikaset on lähdössä maailmalle!

Täydellisen vajavaisilla ornitologin taidoilla olen sivistänyt itseäni lintukirja kädessä ja lintusivustoja netistä tutkien. 

Lintu on todennäköisesti pajulintu. Tai tiltaltti. Tai pensaskerttunen. Tai joku muu. 
Varmaa kuitenkin on, että kyseessä on lintu.

Kuva: http://www.ollitenovuo.com/files/ollitenovuo.kotisivukone.com/Omat_kuvat/Linnustosivut/phylloscopustrochilus.jpg

Olen minä ommellutkin! 

Nämä joustofroteiset tilaushaalarit ovat jo lähteneet asiakkaalle, 

samoin kuin nämä velouriset kettuhaalarit myös.

Muista ommelluista ei vielä ole kuvia, niistä seuraavalla kerralla.

Olen myös ihan fiiliksissä uusista ihanista puuleluista, joista lisää myöhemmin!

Oravia siellä täällä

Oravilla männyssä
käpy kävi kännyssä.
Voi, voi tuota lafkaa,
mistä sais se safkaa?
                             Kliffa runo, kekannu korppi
                                                        -Jukka Parkkinen-












Viime viikolla ilmestyi uusi käpykyläläiset-trikoo ja pääsinkin heti sen kanssa tositoimiin.

Omat naperot pääsivät heti kokeilemaan miltä uudet paidat näyttävät päällä.

Ennen paitojen tekoa testasin mustaa kurrea lipalliseen ruttupipoon.
 

 

Samalla testasin piirtelemääni uutta kaavaa. Hyvä tuli, hiukan hienosäätöä vaatii, sillä lippa saa olla hitusen lyhyempi. Toinen lipparuttis pääsikin sitten jo asiakkaan päähän.

 

 

 

Luulin saavani livemallin kuvaan lahjottuani hänet ensin makkaraleivillä, mutta ei, malli meni lakkoon kriittisellä hetkellä. (Note to self: anna lahjukset vasta kuvaussession jälkeen). Kuvissa siis styroxinen ja kovia kokenut ystäväni Allu, joka ei koskaan laita vastaan eikä vaadi lahjuksia.

 

Voi pojat tuossa vihreässä versiossa on kivat ja kirkkaat värit, mustassa vihreän ja oranssin sävyt ovat hiukan murretummat. Kolme paitaa rustasin.
Yksi paidoista on tilaustyö, kaksi jää oman väen käyttöön.

 

 

Oranssi kanttaus on lähes neonoranssia ribresoria (jota on kaupassa enää pikku pätkä, vink vink). Sopii oikein hyvin vihreäpohjaisen trikoon oravien väriin! Tosin tuo oranssi resori ei ole kyllä mitään napakkaa sorttia, muttei tässä haitannut yhtään! Mustan paidan hillitymmän oranssi resori on omista jemmoista peräisin.

Jep, mallit hallussa.

Yy-kaa-koo HYPPY!
 

Uusia trikoita

 


Kauppaan on lisätty pari uutuustrikoota!

Metsän asukit ja piipaa-trikoot on molemmat 92% puuvillaa ja 8% elastaania, mukavia kevyitä materiaaleja vaikka kesäisiin vermeisiin (ai miten niin nyt on vasta helmikuu...) Löytyvät täältä, klik.

 

 

 Eläinkuvioisessa trikoossa on metsäiset murretut värit ja hälytysajoneuvot seikkailevat raikkaan limellä pohjalla.

Molempien kuviointi on ihan hyvän kokoinen, ei pikku piperrystä!












 




Ja koska tasokuvat kankaasta harvoin antavat oikeaa käsitystä kuvion koosta, oma poika sai heti pari uutta teepparia koeompeluista. Mieleisiä olivat, malliksi piti tosin houkutella makealla palkkiolla.

Molemmista kankaista on tulossa myös pipoja, piipaapipoja onkin kauppaan jo lisätty!

Tilauksesta ompelin myös tuubihuivin retrosta fasaanitrikoosta.

 

Ja muistutus vielä, Pompulalla on myyntipöytä sunnuntaina 10.2. Kauhajoella Äippä ry:n kirppistapahtumassa! Tulkaa moikkaamaan jos siellä päin liikutte! Tapahtuma on ammattikoululla klo 11-14.

Rakkaalle hauvalle

Siitä saakka, kun sain tyttäreltä joululahjaksi itsetehdyn neulatyynyn, on neljävuotias pikkuvelikin kärttänyt neulaa ja lankaa ja ollut intoa täynnä ommella jotain.

 

Aikansa suunnitteli ja totesi, että hauva tarvitsee unityynyn.

 

Leikeltiin pala kangasta, otettiin neula ja lankaa, ommeltiin hartaasti.

Vanutäytteen laittoi tyynyyn itse, samoin ompeli täyttöaukon kiinni.

Nyt on hauvalla pehmeä peti.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minä puolestani olen ahkeroinut pipoja ja muutamia keväisempiä tuubihuiveja.

 

 

Tästä retrotrikoosta, joka on peräisin 70-luvulta, pipoja ja huiveja ommellessani huomasin yhtäkkiä pöydällä printin Pantonen kevään 2013 trendiväreistä. Kankaasta löysin heti 2 samaa sävyä kuin tuosta värikartasta! Ollaan siis ajan hermolla :)

 

Näitäkin päivitellään kauppaan piakkoin, tästä kyseisestä kankaasta saa sitten myös pipo-huivisettejä!

 

Pakkanen....

...siitä suomalaiset tykkää...

 Eilen aamulla herätessä mittari näytti -30. Hrrrrrr, äkkiä pönttöuuniin tuli! 
Ilma oli kuitenkin kaunis ja aurinkoinen.

Iltapäivällä olikin jo lauhtunut reilusti, ja mittarissa oli enää -8, ulkoilemaan siis. Muttamutta - pojan pipo alkaa olla pieni! Missä välissä se pää ehti kasvaa? 
No, uutta putkeen ja samalla itsellekin pipo työn alle. Kankaat oli jo leikattuna ja vain ompelua vailla.

Tyttären pipon olen tehnyt jo aiemmin, ruskeaa sydänvelouria, trikoovuori ja välissä merinovillakerros.

Pojalle maasturivelourpipo, trikoovuorilla ja merinokerroksella. Kiireessä (miksi piti vain "surauttaa nopeasti" siinä vaiheessa kun koko muu perhe jo odotti ulkona?) trikoo ja merino lipsahtivat väärin päin, ja pojan pipossa on merinovuori ja trikoo jäi väliin... no onneksi merino ei kutita joten tällä mennään :)

Itselle pipo ihanaisesta petroolista sydänvelourista trikoovuorilla ilman merinokerrosta.

Loppukevennykseksi kesähitti muutaman vuoden takaa. Kuka kesää kaipaa? Voih...

Kaksi metriä kangasta

Muutama vapaapäivä ja tuumaustauko on vietetty, hyvää uutta vuotta kaikille, nyt palataan sorvin ääreen!

Minulle toimitettiin kaksi metriä "ihkua trikoota" mukanaan lista siitä tehtävistä vaatteista. Minä toki tein työtä käskettyä.

Ensimmäinen pyyntö oli tietynmallinen tunika tilaajalle itselleen, 

lyhyillä hihoilla ja pidennetyllä helmalla. Koko ~M.
Tuli muuten aika kivan näköinen!

 

Liivimekko tyttärelle, voivat sitten äiti ja tytär samistella ensi kesänä. Koko 86 cm.

Sitten tyttärelle muutamat pöksyt ja legginsit, 74-80cm.










 

Tämän setin jälkeen kangasta oli vielä jäljellä, joten kysäisin mitä lopulle kankaalle tehdään. Tehdään kypärähattu ja lopuista ylläreitä. Sopii!

Seuraavaksi ylläriosasto:

Jokaisella pikkuprinsessalla pitää olla rimpsuhame koko 80/86cm.
Kaveriksi resorireunainen kesähuivi, jossa säätövaraa.

Vielä oli pieni pala jäljellä, mitäs siitä keksisi...





Ruttupipo ja ohuet trikootumput typsykälle.

Sitten iski pakkomielle saada pienetkin tilkut käytettyä, joten pikkupaloista askartelin  hymynaamaisen kukkapehmon ja pussukan, vaikka pikkuhiluille tai avaimille tai... pussukoitahan ei voi olla liikaa.

Jäljelle jäi pieni kasa silppua.


Tarkkaan aseteltuna pari metriä riittää vaikka mihin!

Edellisten lisäksi samaan osoitteeseen lähtee myös trikoo/fleecekauluri. Ulkopuolella pilvitrikoo ja sisäpuolella sähäkän pinkki fleece.

Vielä testaukseen toivotunmallinen vaakaluukullinen simppeli imetyspaita kotimaisesta retroneuloksesta. Hiukan jäi mietityttämään pari tekemääni ratkaisua, mutta tämä olikin testiversio, mallia parannellaan asiakkaan toiveen mukaan!

Itse ihastun tuohon ruskeaan kotimaiseen retroneulokseen koko ajan enemmän ja enemmän. Sen lisäksi, että se on kauniin suklaan (nam) väristä, se on ihanan pehmeää! Tästä pitää saada jotain omaankin kaappiin!

Vuoden viimeiset

Ompelukone on surissut, kun olen yrittänyt saada valmiiksi niitä, jotka ennen joulua jäivät kesken, kun kello tikitti tuplavauhdilla enkä pysynyt mukana.

 

 

 

Omalle pojalle (kokoa 116cm) ja hiukan isommalle pikkuserkulle (130cm) pitkät kalsarit ja bokserit maastointerlockista. Ihanan pehmeät!

 

 

 

Lisää flanellisia yökkärihousuja.

 

 

Poika on tykännyt tosi paljon joulupukilta saamistaan housuista. Ovat nämäkin kivan pehmoisia, kankaat näihin avaruus- ja prätkäpöksyihin on jostain kirpulta löydettyjä vanhoja flanelleja, todennäköisesti retroikäisiä, kun olivat niin kapeitakin.

Mutta näissä varmaan näkee vauhdikkaita unia.

 

 

 

 

 

Taakse ompelin merkit, jotta ei sujahda päälle nurin perin.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Edellinen tekemäni kypärähattu on jo aikapäiviä sitten jäänyt pieneksi, mutta sitkeästi sitä on siitä huolimatta pidetty. Nyt viimein tein uuden, poika valitsi autojoustiksen itse laatikosta. Nyt ei nouse hatun reuna suun eteen.

 

Pari juttua jäi kuvaamatta, ne blogattakoon uuden vuoden toivotusten mukana!

Paketit on avattu!

Nyt, kun paketit on avattu, voi paljastaa mitä ne pitivätkään sisällään.

 

Tytär halusi antaa isälleen jotain omatekoista lahjaksi, mutta oli jo aatonaatto ja aikaa hirmuisen vähän. Löimme viisaat(?) päämme yhteen ja syntyi seuraavaa:

Ensin oli piirros koirastamme Bellasta.

 

Sitten piirros siirrettiin applikoinniksi kankaalle (tyttö piirsi palojen ääriviivat, minä leikkelin ja ompelin), kankaasta muotoutui pipo.
Sopiva tuli ja on ollut jo kovassa käytössä. Pipo on retroa puuvillaneulosta, ihanan pehmeää, applikoinnit velouria.

 

 

Toiseen miehen lahjaan kahlasin ja kahlasin kymmeniä käsityölehtiä läpi, tokihan nyt jossain on miesten pitkien kalsareiden kaava. Ei ollut. Netistä löysin sitten kaavan, jota muokkaamalla tuli miehelle sopivat vermeet. Valmistuivat sitten tänään tapanina, ei millään kerinnyt aatoksi. Ja kuulemma ovat niin hyvät ja mukavat, että saa tehdä muutamat lisää!
Pääsivät heti valmistuttuaan jalkaan, kuva siis myöhemmin!

 

Tyttären pehmeästä paketista paljastui paitoja: retrotrikoinen pitkähihainen,

ja muutama aluspaita lisäksi, kaikki interlock-trikoita. Kaikki paidat kokoa 130 cm. Pitkähihaisen paidan kaavan nappasin lehdestä, aluspaidat piirtelin vapaalla kädellä. Alkuperäisessä suunnitelmassa paitoja piti paketista paljastuman useampi, mutta aika vain katosi johonkin, ei millään ehtinyt.

 

Pojalle pääkallobokserit (pakkohan se oli pojallekin tehdä, kun isänpäiväksi isälleen tein samasta kankaasta myös) ja flanelliset pehmoiset yökkärihousut, joista on kroonisesti pulaa. Tämäkin oli kaavakokeilu, ja ovat kyllä juuri 100% sopivat, täytyy siis samalla kaavalla tuhota lisää flanellivarastoja.
Köh köh, pojan joululahjapaidat on leikattuna työpöydällä, kukahan ne ensin piilotti ja sitten unohti kangaskasan alle... no, tämä tonttu torvelo taitaa jatkaa perheen lahjomista vielä välipäivinäkin.

 

 

Kummityttö, pikkusisko ja äitinsä saivat lahjaksi tuubihuivit. Kummitytölle vihreä, pikkusiskolle musta ja äidille punainen.

 

Itse sain tyttären tekemän ihanan neulatyynyn, joka tuli kyllä tarpeeseen, vanha alkaa olla jo niin räjähtänyt ettei enää meinaa vanut sisällä pysyä!

Lahjojen lisäksi jouluun on kuulunut hyvää ruokaa, suklaata, lumileikkejä ja glögiä.
Mikäs sen parempaa!