Kesä!

Ihana kesä!

Ei tee mieli hautautua sisälle kangaskasojen alle, vaan olla ulkona ja nauttia. Loikoa riippukeinussa, tarkkailla lintujen pesäpuuhia, grillailla ja olla vaan. 

Jos odotit ompelupostausta, lopeta lukeminen, tässä tulee kesähaahuilua vailla tikin tikkiä. 

Tai no, vilahtaa ompelukone yhdessä kuvassa.

Omenapuut kukkivat muutaman päivän valkoisena tuoksuvana merenä. Omenapuun alla riippukeinussa loikoessa tuntui kuin yläpuolella olisi ollut mehiläispesä, niin oli surisijoilla kiirettä. 

Nyt omenapuiden kukinta on ohi, muutamassa päivässä. 

Onneksi syreenit ovat kukassa. 

Meidän perheen miehet keräsivät tytölle kielokimput ekaluokan päättymisen kunniaksi. Ulkona tuulahtelee välillä ihana ja huumaava kielojen tuoksu.

Alla olevassa kuvassa on pihallamme oleva lasten leikkikatos. 

Nyt pitää himmailla sen käytössä, sillä siellä on alivuokralainen. 

Arvaako joku missä?

No siellähän se, oikeassa reunassa olevan hyllykön ylähyllyllä olevassa jugurttipurkissa. 

Lapset leikkivät leikkejään, poika otti hyllyltä purkin alas mutta se olikin vallattu. Kolme munaa ja hienosti väkerretty pesä. Hetken pelkäsimme hylkääkö emo pesänsä mutta ei onneksi, vaivihkaa se purkkiin pujahtaa. 

Nyt pysytellään hetki etäämpänä jotta pienokaiset lähtevät maailmalle. Hymyilyttää tuo pesäpaikka, tuolla leikkikatoksessa on tohinaa lähes joka päivä. Ei ole näemmä häirinnyt. 

Nyt se luvattu ompelukoneen kuva!

Varaston perältä kaivettiin ihka ensimmäinen ompelukoneeni, Singer 533, jonka joskus kaaaaauan sitten ostin jo kypsään ikään ehtineenä (kone oli kypsässä iässä, en minä). Vuosikaudet sillä ompelin kunnes hankin uudemman ja "paremman" Berneten. Että osasinkin olla väärässä, Bernetteni oli kauniisti sanottuna ihan p*%&#. Tämä kone jäi kuitenkin varaston perälle. 

Nyt ajattelin, että tällä on tytsyn kiva opetella ompelua. Putsailin ja kokeilin. Tämähän on tosi pätevä vehje! Ompeli kokeiltaessa kuusinkertaista farkkuakin ihan tosta noin vain. Taidetaankin tytön kanssa vuorotella tällä koneella...

Pihalle oli tipahtanut suolapähkinä. Keltiäiset olivat sen hoksanneet ja sankoin joukoin ahersivat sen kimpussa. Muutaman tunnin kuluttua kokonainen suolapähkinä oli neljässä osassa. Siitä muutaman tunnin päästä ei enää paljon ollut jäljellä. 

Varsinaista joukkovoimaa. 

Jos voittaisin lotossa, kunnostaisin tämän tonttimme reunalla olevan vanhan viljakuivurin. Se on niin hieno. Sille olisi ainakin kymmenen erilaista käyttöideaa. Tiloja sinne saisi keskikokoisen omakotitalon verran kolmeen kerrokseen. Tällä hetkellä pitää tyytyä vain haaveilemaan. 

Tosin, jotta lotossa olisi edes teoreettinen mahdollisuus voittaa, pitäisi ensin muistaa lotota.

Meidän pihassa käy kirjastoauto. Ihan omassa pihassa. Huippua! Ahkerasti siellä käymme etteivät vain keksi lopettaa pysäkkiä. 

Kesä, ihana kesä.

Kuka tulisi tekemään mun työt?