Ei kesällä jaksa kovin ahkerasti bloggailla, kun koko ajan on jotain muuta :)
Kukkaro-osastolla alkoi olla vakavanlaatuista vajetta.
Ei kun leikkaamaan uusia. Ihania värikkäitä kankaita on kiva palastella. Sitten, kun pitää ruveta leikkomaan vuorikappaleita, alkaa tökkiä. No hätä, siinä vaiheessa räpytän silmäripsiä ja kysyn mieheltä löytyykö auttamishaluja. Saatanpa piirtää ääriviivat kankaalle valmiiksi, ei tarvitse kuin leikata. Ja löytyyhän apua, useinkin.
Muutamien satojen kukkaroiden kokemuksella ompelupuoli sujuu tauonkin jälkeen rutiinilla, samoin pihdit pysyvät hyvin kädessä, mutta kädet ei totu puristamiseen ikinä. On rakkoa, hiertymää, kipeitä niveliä ja turvonneita sormia. Illalla telkkaria katsellessa ei kovin montaa kukkaroa kerralla viitsi puristaa.
Ensin keksin urheiluteipin kaapin kätköistä. Ei tule hiertymiä tai rakkoja - ainakaan niin pahoja - kun kriittisimmät paikat teippaa. Ensiksi teippasin kahdesta paikasta...
... sitten muutaman kukkaron jälkeen vielä kahdesta ja taas hetken kuluttua vielä kahdesta...
ei paljoa naurattanut, sama teippaus olisi pitänyt toistaa joka päivä.
Ja teipin liima jää käsiin, sitä saa jynssätä tosi kovaa pois!
No, hiertymät väheni mutta sormet on edelleen turvoksissa ja kipeät.
Kunnes apuun karauttaa rakas ritarini!
Kauan suunniteltu ja hartaasti mietitty apuväline näki päivänvalon taitavan mieheni toimesta. Hei hei rakot käsissä, so long hiertymät sormissa, soromnoo turvotus ja kipeät nivelet!
Nyt kehysten puristaminen helpottui ja nopeutui huomattavasti puhumattakaan reilusti hankalammista laukkukehyksistä ja isoista kukkaroista. Hyvin palvelleet pihdit voi päästää eläkkeelle. (Tähän tuuletusta, hurraahuutoja ja muutama voltti.)
Odotettavissa siis iso kasa uusia kukkaroita.
Vaikka blogi on lomaillut, minä olen ommellut. Kuten esimerkiksi tilaustöitä:
Silmälappu suojaamaan.
Tämä oli omalle tytölle nimpparilahjukseksi.
Kesämies-kukkaroita löytyy kaupasta, klik.
