TSI: jouluinen kynttilälyhty!

Viime jouluksi poikani teki kerhossa kynttilälyhdyn, jota on käytetty ahkerasti koko vuosi.

Yksinkertainen, kaunis, superhelppo tehdä.
Olin ja olen edelleen ihastunut kauniiseen lyhtyyni!

 

Tarvitset:

• Lasipurkin, esimerkiksi pilttipurkin, pienen hillopurkin, vanhan sileän juomalasin tms.
• Liimaa ja pensselin
• Lautasen
• Karkeaa merisuolaa

Lisäksi voi levittää alustaksi sanomalehden, varsinkin jos askartelee lasten kanssa, sillä suolaa ropisee väkisinkin pitkin poikin.

 

 

 

 

 

 

 

1. Ripottele reilusti suolaa lautaselle.

 

2. Levitä liimaa lasipurkin ulkopuolelle. Liiman suhteen ei kannata pihistellä. Pensseli on mitä mainioin apuväline.

 

3. Ripottele merisuolarakeita liimaan niin, että purkki peittyy kunnolla. Kääntele välillä purkkia, niin että irtonaiset rakeet putoavat lautaselle ja ripottele lisää. Voit painaa hiukan kädellä rakeita paremmin kiinni.

4. Anna liiman kuivaa.

 










 

5. Sytytä lyhtyyn tuikku ja nauti kynttilän loisteesta.
Aseta lyhty palamattomalle alustalle.

Älä jätä kynttilää vartioimatta tai lasten ulottuville!

Turvallinen vaihtoehto on käyttää led-tuikkua.

 

Merisuolan sijasta voi käyttää myös riisiä, valo kuultaa myös riisin läpi kauniisti.

Joulumieltä eläinystäville

Joulu lähestyy, lumi tuiskuaa ja pakkaset paukkuu.
Jouluaskarteluja ja leipomisia on jos jonkinmoisia, mutta välillä on kiva tehdä pientä askartelua myös pihalle ja samalla auttaa pikkulintuja ruuanhakumatkalla.

Tehdään linnuille siementonttu!

 

Tarvitset:

 

• n. 500g auringonkukansiemeniä, kauraa, siemen-pähkinäsekoitusta tms. linnuille sopivaa apetta.
• Vanhat nylonsukkahousut
• Vahvaa lankaa, narunpätkän tai pätkän trikookudetta tms.
• Palan punaista kangasta tai pahvia
• Pätkän koristenauhaa
• Liimattavat askartelusilmät tai pienet palat mustaa ja valkoista pahvia silmiksi
• Sakset ja liimaa (+teippiä/nitoja)

 

1. Leikkaa sukkahousuista toinen lahje irti. Jos jalkaterässä on isompia reikiä, tee sellaiseen kohtaan solmu, etteivät siemenet rapise reikäpaikoista pois ja leikkaa ylimääräinen (reikäinen) osa solmun jälkeen pois.





 

2. Kaada siemenet irtileikatun lahkeen sisään. Siementen määrästä riippuu, kuinka iso tontusta tulee. Puristele sen verran sukkaa, että siemenet menevät melko tiiviisti kasaan sukan sisällä. Tee solmu sukkahousuun siten, että sinulla on tiukka ja pinkeä, mutta silti muotoiltavissa oleva paketti. Älä leikkaa ylimääräistä liehuketta pois, voit ripustaa siitä tontun puuhun! 

 

3. Tee narun avulla tontulle pää melkein keskelle siemenpakettia. Sido naru mahdollisimman tiukalle siten, ettei pään ja vartalon väliin jää sukan sisälle aukkoa. Jos keskelle jää aukko, siemenet valuvat vähitellen päästä vartalo-osaan.

 

4. Tee tontulle lakki: Leikkaa pahvista tai kankaasta kolmion muotoinen, alareunasta hiukan kaareva pala. Liimaa, teippaa tai nido pahvi / ompele kangas tonttulakin muotoiseksi. Jätä lakin kärkeen parin sentin aukko! Älä tee lakin alareunaa liian suureksi ettei se valahda tontun silmille.

Pujota "sukkahousuliehuke" lakin läpi ja asettele lakki tontun päähän.

5. Sido tontun kaulaan koristenauha rusetiksi. Askartele ja liimaa tontulle silmät ja suu.

  

6. Vie tonttu puun oksalle, voit sitoa sen roikkumaan lakin kärjestä ulos tulevasta sukan osasta. Linnut saavat hyvin nokittua tontusta siemeniä. Linnun tonttuun tekemä reikä on yleensä sen verran pieni, etteivät siemenet pääse valumaan tontusta ulos.

 

 Ideaa voi soveltaa, ja tehdä vaikka lumiukkoja tms.

Näitä on kiva tehdä myös lasten kanssa, nopeaa ja helppoa!

Edit: heti seuraavana aamuna tintit olivat nokkimassa tontusta jyviä!


Pakko vielä esitellä uudet parhaat ystäväni: hiirulaiset!

Minulla on aina kylmät varpaat, ja pidänkin villasukkia lokakuusta toukokuuhun. Eräältä joulutorilta löysin ihanat kudotut ja huovutetut hiiritossut. Lämmittävät ihanasti!

Piikikästä tunnelmaa

 

Verstaalla on väännetty hiki hatussa wanhasta piikkilangasta palloja. Tai minä en ole vääntänyt, mieheni on. Piikkilankapallo on kaunis ja tunnelmallinen lisä sisustukseen jo sellaisenaan, mutta osa niistä sai pintaansa valkoisen värin ja muutama silattiin mustaksi. Palloihin kiinnitettiin myös ripustusketju, joten pallon voi ripustaa roikkumaan tai laittaa tason päälle tai lattialle.

 

 

Vaatii itseasiassa jonkin verran harjoittelua ja vääntämistä, jotta pallosta saa tasaisen ja piikkilangan kulkemaan säännöllisen epäsäännöllisesti.

 

 

 

Osaan palloista laitettiin myös valosarja. Perinteinen valkoinen valosarja on aina yksinkertaisen kaunis, mutta hauskaa tunnelmaa luovat myös pinkki, lila ja punainen valosarja. Valosarjan vaihtamalla tunnelma muuttuu kuin taikaiskusta!

Mustaksi maalattu pallo on puolestaan hyvin goottihenkinen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Itse voisin tuijottaa näitä vaikka kuinka kauan. Valot heijastavat piikkilangasta jännittäviä kuvioita erilaisille seinäpinnoille. Myös ilman valoja pallot ovat karuudessaan kauniita.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Verstaalla on urakoitu myös eläinystävät mielessä. Lunta odotellessa on valmistunut hauskoja tinttejä ja mökkejä, joihin voi kiinnittää talipallon lintujen herkuksi!

 

 

 

Minä puolestani olen lotrannut vedellä ja tehnyt marmoriraidoitettuja villasaippuoita. Pehmeän villan ja saippuan pyörittely on lähes terapeuttista hommaa; ei tarvitse ajatella yhtään mitään, antaa vain saippuan vaahdota!

 

 

 

 

 

Jos lauantaina olet Merimaskun suunnalla, tule katsomaan palloja ja hypistelemään villasaippuaa livenä Maamiesseuran talolle klo 11-16. Sunnuntaina minut löytää klo 13-15 Urjalan Kaunistosta. Pöydästä löytyy edellä mainittujen lisäksi läjä muutakin mukavaa!

Farkkulaukkuja

Välillä pitää upottaa kädet kaappiin haalittujen kierrätysmateriaalien,

tarkemmin sanottuna farkkujen.

 

Syntyi kukkarolaukkuja, joihin mahtuu mukavasti lompakko, avaimet, kännykkä, huulipuna, kynä ja mitä kaikkea muuta pientä nyt sattuu menojalassa tarvitsemaankaan.

 

Kehyksen leveys on 16 cm ja laukun korkeus on noin 19 cm. Laukku voi roikkua olalla tai hihnan voi vetäistä pään yli. Ja parasta kaikessa, taskut ovat täysin käyttökunnossa! Kännykkä ja avaimet vaikkapa taskuun helposti saataville ja lompakko laukun sisään.

Ei kun menoksi!

 

 

Violetti laukku sulkeutuu muista poiketen vetoketjulla ja on myös kierrätysmateriaaleista koottu: minulle on kasaantunut mojova läjä käyttämättömiä mutta rikkinäisiä vetoketjuja, joissa hammastus on ehjä mutta vedinosa on syystä tai toisesta vetäisty irti ja vetoketju on pysyvästi ummessa. Laukun etuosa on tehty näistä rikkinäisistä vetoketjuista, toki yksi on toimintakuntoinen, jolloin laukussa on vielä etutasku. Takapuoli laukusta on kierrätysfarkkua.

 

Nämä olivat viime viikonloppuna mukanani ruokamessuilla ja joka ikinen löysi uuden kodin!

Siispä väsäämään lisää!

 

 

Pilkkukuumetta ja pilvenhattaroita

Alkusyksystä syntyvälle vauvalle tuunattiin makuupussi, sillä äitiyspakkauksessa ollut makuupussin nallekuosi ei tulevaa äitiä säväyttänyt. Makuupussi siis kuorrutettiin vaaleansinisellä pilkkupuuvillalla, joka sopii niin tyttö- kuin poikavauvallekin. Koska pussi on ihan uusi ja käyttämätön, vetoketjukin jätettiin sellaisenaan paikoilleen, sitä kun olisi ollut turhaa lähteä purkamaan.

Kangasta jäi vielä yli ja niistä tehtailtiin pientä kivaa vauvalle ja äidille: Neuvolakortin kannet, keskikokoinen pussukka pikkutilpehöörille (pussukka näyttää kuvassa hurjan isolta vaikka vetoketjun pituus on alle 15cm :), kauppakassi ja pikkukukkaro.

Vauvalle ommeltiin vielä mukava pehmoinen peitto köllöttelyyn ja vaunureissuille, pilvipuoli on trikoota ja toinen puoli on suklaisen ruskeaa velouria. Jotta peiton puoliskot pysyvät paremmin kuosissaan, kankaat on sieltä täältä tikattu yhteen pilvien muotoja mukaillen.

Ja viimeisimpänä muttei vähäisimpänä samasta pilvitrikoosta ruttupipo äidin päätä lämmittämään.

Tämä pipo on itse asiassa keväisen blogiarvonnan pääpalkinto, joka meni toiseksi lähimmäs arvanneelle, sillä tarkalleen oikean vastauksen antaneelta en pipotoivetta useista yhteydenotoista huolimatta koskaan saanut.

Valoa tunnelin päässä

Koko perhe (ja puoli sukua) on ollut järkyttävän flunssan kourissa jo reilusti viime viikon puolella. Mitäpä sitä hiihtolomalla muuta tekisi kuin sairastaisi? Kun lapset taudista tokenivat ja pursuavat ääriään myöten toipunutta energiaa, kaadumme me aikuiset petiin (tai kaatuisimme jos voisimme, mutta ihan vielä nuo ipanat ei laita itselleen ruokaa...).

On muuten sitkeä tauti, vieläkin mietityttää onko tämän tunnelin päässä vilkkuva valo vastaan tuleva juna vai jotain mukavampaa.

Ompelukone kavereineen lähettelee kiukkuisia telepaattisia viestejä, mutta vielä oma vastaanottimeni on liian nuhainen reagoidakseen. Hengissä ollaan kuitenkin.

Taudin selättämistä odotellessa näin jossain tämän loistavan kierrätysidean, jonka jaan tässä muillekin:

Mitä näet alla olevassa kuvassa?

No sehän on tietysti hanska!

Tutoriaali oravan tekemiseen löytyy täältä! 

Miten ihmeessä en ole tähän aikaisemmin törmännyt?

Kuvat lainattu netistä.

Paita = Paita+Bokserit

Sain ystävältäni muutamia käyttämättömiä, tosi kivan tuntuisia täyspuuvillaisia trikoopaitoja. Ei viitsinyt UFFillekaan heittää, kun niissä oli firman logo. Minullehan kelpaa melkein mikä vain, ja tässä oli tarjolla laadukasta materiaalia!

Koska junamiehen vaatepula on edelleen akuutti - poika kasvaa melkein silminnähden - leikkelin ensimmäsen paidan palasiksi. Lyhythihaisesta miesten paidasta syntyi 104/110 cm pitkähihainen paita sekä 110 cm bokserit. Hihat tuli olosuhteiden pakosta tekaistua kahdesta palasta ja toisessa hihassa olleen logon peitin koiramerkillä. Valmiit helmakäänteet käytin hyväksi sekä hihoihin että alahelmaan. Lopputulos on oikein kiva! Vain muutama tilkku jäi jäljelle.

Paitoja on vielä jäljellä, mitähän seuraavasta keksisi...

Juhlia kohti

Lähipiirissä on synttärijuhlat, jonne mekin suunnistamme. Poikasella vaan juhlavermeet ovat kaapissa kutistuneet ? Tarvitaan siis synttärikelpoinen asuste.

Aikaa vain shoppailuun ei oikein ollut...

Silputtiin siis kirpparilöytö, finecord-samettinen poikien kauluspaita. Vaikka pikkumies kasvaakin hurjaa vauhtia, 140 cm vaatteisiin on kuitenkin vielä tovi. Halusin myös kokeilla Siksakkia-kirjan ohjetta, jossa isosta paidasta tehdään pienempi.

Ja tässä lopputulos, n. 110 cm kokoinen kauluspaita. Ihan mallikas mielestäni. Kaulus ei mennyt ihan kuin Strömsössä ja olisi muutenkin saanut olla hiukan isompi, mutta kiireen vuoksi saa kelvata. Enkä tiedä huomaako siinä kukaan muu vikaa kuin minä...

Kirjan koko oli 4-5 vuotiaalle, ja kavensin paitaa jonkin verran omalle 3-vuotiaalleni, samoin hihansuut tuntuivat jotenkin liian lörpöiltä. Lisäsin hihansuihin resorit, jotta koko hiha ei ui kakkulautasella vaan pysyy edes joten kuten kurissa. Mutta tällä mennään. Nopsasti tuli valmista, kun nappilistan ja taskut pystyi hyödyntämään sellaisenaan. Taskunsaumassa oleva merkkikin säilyi paikoillaan!

Oman tunikani bloggaan myöhemmin, siihen olen tosi tyytyväinen!

Valaistusta

Saimme kirpparituliaisina joskus lasimaljakon. Ihan kivan näköinen ja kokoinen, mutta kaapeissa maljakoita on... no monta. Kuinka monta maljakkoa ihminen tarvitsee?

Minä sitten ideoin ja mies toteutti. Syntyi kiva ja tunnelmallinen valaisin. Tykkään!

Isin tyttö

Erittäin mielenkiintoinen tilaustyö!

Sain tilaajalta miesten kauluspaidan, mukavan ja pehmeän. Harmittavasti rintataskuun oli jäänyt muistilappunen, joka oli värjännyt pesussa taskun kohdan kellertäväksi.

Ei lähde enää puhtaaksi.

Koska paita oli mieluista kuosia ja muutenkin mukava, pyyntönä oli uusiokäyttää paita isältä vuoden ikäiselle tyttärelle mekoksi siten, että nappilista tulisi keskelle taakse. Muuten sain vapaat kädet, lisäevästykseksi tiedustellessani sain, että ohuen vuorin voi laittaa.

Siispä paita paloiksi!

Syntyi suloinen sunnuntaimekko! Melko simppeli, liivimekon mallilla.

Ohut ja pehmoinen vuoriksi passeli puuvilla on peräisin fb:n kangashamstereista.

Reunakantti on samaisesta paidasta täysvinoon leikattua suikaletta. Helma kaipasi hiukan somistusta lisukkeeksi, ja siihen ompelin valkoista polvekenauhaa kanttauksen reunaan. 

Lopuksi en voinut vastustaa kiusausta, mekko suorastaan huusi pitsiä hiukan pilkahtelemaan päällysmekon helman alta!

Koska paita oli kokoa XL ja neitokainen kokoa 80 cm, paidasta jäi vielä reilusti jäljelle. Tietenkin hepeneen kanssa tarvitaan pikkuiset pöksyt vaipan peitoksi. Tein siis söpöset hiukan pussittavat pöksyt, vyötäröllä on säätövaraa kuminauhassa.

Ja kuten pyydettiin, nappilista hyötykäytettiin sellaisenaan taakse, vain ylimmän napin lisäsin, sekin löytyi paidankauluksesta. 

Vielä oli yksi hiha koskematon... siitä siis vielä asun täydennykseksi kevyt resorireunainen kesähuivi, jonka reunan huolittelin myös vinokaitaleella. Pisteeksi i:n päälle vielä hiuspompulat kutrien kurissa pitämiseen. No, toistaiseksi vielä kampaus on mallia lyhyt :D. Nämäkin napit irroteltiin hihansuista. 

Montaa tilkkua ei jäänyt jäljelle.

Neitonen sai kokonaisen vaatekerran visiitillä iskän vaatekaapille ;D

Lähitulevaisuudessa on luvassa muitakin uusioprojekteja!

Helposti valmista

Kerran käteen tarttui jonkin kirpparin tilkkulaatikosta pala raitatrikoota kymmenellä centillä. Nyt se osui jälleen silmiini, taisi ollakin aikuisten topin irti leikattu helmaosa. Alakäänteet valmiina, samoin sivusaumat. Eihän se tarvinnut kuin vähän kuminauhaa ja tyttö sai uuden hameen. Hiukan reiluhko pituudeltaan vielä on, mutta harvemmin nuo ipanat tuppaa kutistumaan, yleensä se on päin vastoin ;D. Kotona käy kyllä hyvin!

Edelliseen postiin viitaten, surauttelin sitten ne toisetkin pitkät kalsarit valmiiksi. Hyvät tuli näistäkin ja ihan himppusen pidemmät. Samanlaiset ja -kokoiset kuin ne aiemmatkin. Naurattaa nämä kyllä, etukiilan sisäpuoli on molemmissa trikoota, ja kuvissa kurkkii sammakko! Hyvän tuulen pöksyt siis.

Dyykkarin unelma

Muutama vuosi takaperin olimme koiran kanssa syksyisellä lenkillä ja kuljimme ohi paikan, johon valitettavasti joku taho kippaa kaikkea roskaa. Siellä akkujen, patjojen, sähkökaapeleiden ja muun roskan seassa odotti todellinen helmi...no, minun mielestäni ainakin!

Mäntyinen jatkettava lastensänky käytännössä priimakunnossa! Ei mitään vaurioita, ihan hiukan käytön kolhuja vain. Se oli varmaan tuotu sinne juuri ennen käyntiämme, sillä edes jalat eivät olleet tummuneet, kostuneet tai millään lailla vahingoittuneet, puhtaan puun tuoksu kauttaaltaan! Loppu on arvattavissa. Koira autoon, perhe kotiin, autosta takapenkit alas ja äkkiä hakemaan sänky kotiin. Se ei tarvinnut kuin pyyhkimisen, uuden patjan ja oli käyttökunnossa. Ja tarvetta sängylle oli lähiaikoina tiedossa, pinnasängystä luopuminen koittaisi kohta. Tälläisenään pikkumies koisasi sängyssä näihin päiviin saakka.

Miksi ihmeessä joku kippaa metsään kunnossa olevan lastensängyn? Ruuvit tallella ja kaikki.

Luulisi ottajia löytyvän. No, tämä oli minun tuurini ;D.

Nyt muutettuamme mäntyinen väri ei oikein miellyttänyt (minua, pojalle kelpaa hyvin),  mutta onneksi maalit on keksitty!

Siniharmaata kalustemaalia pintaan ja huoneen koristeeksi hankittuja tapettikuvia sängyn päätyihin ja sivuun. Ei tule samanlaista sänkyä heti vastaan. Poikakin on mielissään, kun sai itse päättää mitä mihinkin kohtaan laitetaan.

Uusi sänkynne, sir!

Olipa kerran toppi

Tämä se oli...

Kirpparilta jäi käteen tyttöjen L-kokoinen toppi lähinnä kivan kuosin vuoksi. Ajattelin, että siitä syntyy muutama pussukka, kukkaro tai neliöpipo. Tytär näki topin ja hahmotti siinä kivan kesämekon.

Itselleen siis.

Tuumasta toimeen ja niin syntyi toppimekko.

...ja tälläinen siitä tuli!

Hiukan kavennuksia kainaloiden alle, lyhennyksiä olkaimiin, aavistus rypytystä pääntielle, keskeltä kahtia ja lisää pituutta antamaan puuvillaresorin palanen ja olkaapa hyvät: tuunattu kesämekko kokoa n. 116 cm! Itse olisin laittanut vielä jotain rimpsua helmaan, mutta ei kuulemma saanut - oli hyvä näin. 

Valmistui juuri sopivasti ennen helleaallon luvattua saapumista!

Farkkujen uusi elämä

Näin joskus sammarisuikaleista tehdyn hameen, jossa oli vyötäröllä korkeahko resori. Oli kivan näköinen ja käyttökelpoisen oloinen, sillä korkean resorin alta ei napa vilahtele joka paikassa.
Koska omassa varastossa oli kassillinen uusiokäyttöä odottavia farkkuja ja parit sammarit, päätin minäkin kokeilla mitä niistä saisi aikaan.

Ensimmäinen kokeilu oli omaa tytärtä varten: pistelin palasiksi yhdet farkut ja tyttö sai valita resorin värin.
Hiukan epäilin kelpaako pinkille ballerinalle farkkuhame ollenkaan mutta hyvin kävi - sovituksesta hame jäi suoraan päälle!

Sitten kävinkin lopun farkkukassilllisen kimppuun, suikaloin oikein urakalla, sekoittelin värit ja alla näkyy lopputulos:

Pienin koko sopii n. 90 cm alkaen 105 cm saakka. Resorin korkeus on 12 cm, farkkuosan pituus 22 cm.

Siniresorinen hame myyty!

Keskikoko sopii n. 110-130 lapselle.

Resorin korkeus on 15 cm, farkkuosan pituus 25 cm.

Keskimmäinen hame myyty!

Suurin koko menee n. 130 cm ja isommalle. Resorin korkeus 17 cm, farkkuosan pituus 30 cm.

 

Ihan tarkkoja senttikokoja ei oikein voi antaa, koska hameen resoria voi pitää monella tavalla: kaksinkerroin, lähes kainaloihin asti nostettuna, vyötäröltä alkaen tai lantiolla. Pitkäikäinen ja monikäyttöinen siis.

Hauska yksityiskohta hameissa on, että taskut ja nappilistat ovat täysin käyttökuntoisia!

Kokojen vertailukohdaksi sanottakoon, että omalle 5-vuotiaalle tyttärelle (vaatekoko 116/122) keskimmäinen koko on passeli. Samaten mallinukeksi joutui 2-vuotias poikaparka, jolle pienin koko sopi hienosti. "Mä olen plinsessa.", poika totesi, paineli peilin eteen, ja käyttää muuten kokoa 98.

Nämäkin kaipaavat uutta kotia!

Tuunausta ballerinalle

Tytär sai synttärilahjaksi ennen joulua ballerina-asun. Asu vain ei valitettavasti ole pysynyt vauhtiballerinan pyörähtelyssä mukana, ja hameosan rimpsut ovat lähteneet irtoilemaan ja purkautumaan. Niin ovat ohutta materiaalia, ettei niitä oikein saa takaisin kiinnitettyä. Mikähän neuvoksi?

No, syksyllä tytöltä meni monessa leikissä mukana ollut Hello Kitty -sateenvarjo rikki. Metallikehikko oli jo niin monesta kohtaa rikki, poikki ja hajalla, ettei mikään rautalankaviritys enää pitänyt sitä kasassa. Itse sateenvarjokangas oli kuitenkin hyvässä kunnossa ja ajattelin, että ehkä noita kuvia voisi jossain hyödyntää. Talteen siis.

Kankaasta tulikin oiva helmaosa ballerina-asuun, alareunan röyhelökin oli valmiina.
Reikä vain keskelle sopivan kokoiseksi ja saumuri surraamaan.
Ja avot, hyvä tuli! Tyttö on enemmän kuin tyytyväinen.
Ballerina tanssii taas!