Uutta kohden!

Heinäkuu on ollut hiljaista blogirintamalla ja viimeisen viikon ovat ompelukoneetkin huilailleet ja matkailleet. Huomenna sanotaan hei hei vanhalle kodille ja käännetään nenät kohti uusia maisemia. Ja ommellaan taas entistä innokkaammin!

Tällä hetkellä kankaat on kaikki pakattuna ja varastoituna, mutta täytyy niitä silti käydä välillä hiukan hipelöimässä ja kansia raottelemassa ;D Pää pursuaa uusia ideoita!

Vauhtia punttiin!

Olen jo pitkään halunnut tehdä pojalle bokserit, mutta aina on mukamas jotain muuta tullut tielle. Muutto (aina vaan tämä muutto, huoh) oli hyvä tekosyy surauttaa taas jotain ihan pientä (ks. edellinen postaus) ;D, kun ei mitään kovatöisempää voi oikein aloittaa.
Ja kyllä nuo kalsarit olivat oikeastikin ihan tarpeeseen.

Nämä siis tuli surauteltua, ja voi pojat että ne on hienot ja oikein hyvän malliset.

Metsolan joustiksista vauhtimiehelle traktori- ja autobokserit. Poika kyseli ommellessani kymmenen sekunnin välein että "joko ne on valmiit?" Ja heti pääsivät käyttöön, kun viimeinenkin lanka oli saksittu poikki. Koko 100 cm.

Vyötärön kopsasin Ottobren bokserikaavasta ja muu osa tehty on kaapissa olevia boksereita ja Ottobren kaavaa sopivasti sekoitellen. Hyvä tuli.


Näiden myötä ei alkuperäinen ongelma sitten kadonnutkaan:
aiemmin kalsareita oli laatikossa liian vähän,
ja nyt ei meinaa millään kelvata jalkaan mitkään muut kuin jommatkummat näistä.

Edes jotain pientä

Tulipas pitkä bloggaustauko! Irtiotto muuttohulinasta on ohi ja nyt pitäisi ottaa loppurutistus ja kiikuttaa pian ompelukone, saumuri ja Mount Kangas uuteen kotiin (en tajunnutkaan, että mulla on niin paljon kankaita).



Uuden kodin pihametsikössä kurkisteli vielä juhannuksena kaksi pöllönpoikasta.
Nyt ovat jo ottaneet siivet alleen ja lähteneet pesänurkilta!

Viikon ompelu- ja pakkaamistauko teki toisaalta hyvää, mutta niin vain tuntuu, että pitää tehdä edes jotain pientä ettei ihan vieroitusoireita saa ;D.

Siispä pieni tarina kun juttutuulella olen...

Olipa kerran kirpparilta löytyneet legginsit. Hello Kittyä vielä. Tyttö oli innoissaan. Kunnes... äiti oli kai tutkinut housunretaleet silmät kiinni, sillä niissä oli reikiä ja paikkaa ja tahraa... En ymmärrä miten ne pääsivät seulastani läpi, syynäsin mukamas tarkkaan. Kaaressa roskiin. Tai no, enhän minä heitä juuri mitään roskiin, joten kierrättämään.

 

Eskarin alku lähestyy, joten pitäähän eskaritytöllä pikkuinen penaali olla. Legginsit silpuksi, sisäpuolelle raikkaanvihreä kernipala ettei kynät sotke ja niin oli penaali valmis. Hello Kitty -merkkikin sai uuden pestin vetoketjusaumassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

 

Jäi vielä materiaalia muutamaan pussukkaan tai kehyskukkaroon.

Ehkei tämä huti ollutkaan ihan niin paha kuin aluksi näytti!

Sen pituinen se.

P.S. Heh, joku muukin tuskailee muuton kanssa, kohtalotovereita on näemmä ympäri maailman!

Mekkonen

Pikasurautus, joka pääsi heti koneelta käyttöön ja oli jo kuvatessa pari minuutin käytön jälkeen rypyssä :D

Perusmekkonen helteille siniturkoosipohjaisesta ja valkokukkaisesta trikoosta. Samanlainen kuin tässä postauksessa, mutta kokoa 120 cm.

Kun Huvikankaan paketti - jossa tämäkin palanen oli - saapui, tytär varasi siitä mekon heti itselleen. Nyt vasta ehdin tehdä.

Pompulan ompelukone on tauolla ensi viikon.
Sitten muutetaan urakalla, katsotaan ehtiikö jossain välissä surautella jotain.