Mitä tehtäisiin?

Kankaiden yön blogissa on tänään esittelyvuorossa Pompula, ja täällä omassa blogissa näkyy tuosta postauksesta kuvia hiukan tarkemmin. 

Mitä tehtäisiin, minne mentäisiin ja mitä päälle pantaisiin?

Tytön mekko on tehty viskoositrikoosta, jossa on mukana puuvillaa ja elastaania. Erittäin joustavaa ja hyvin laskeutuvaa trikoota. Väri ihana meleerattu harmaa, josta tyttö innostui heti. Koristeena herkän värinen joustava leveä pitsi. Miten tuota väriä kuvailisi? Se ei ole vaaleanpunainen eikä persikka, vaan jotain siltä väriltä. Vaaleanpunertava nude?

Huppari on vaaleanpuna-harmaaraidallista puuvillacollaria, myös tässä on meleerattu pohjaväri.

Poika halusi raikkaan värisestä maisematrikoosta paidan, kivaa ilmettä antavat vihreät interlock-kanttaukset.

Sama trikoo sopii kivasti myös tytöille, omaan mekkoonsa tytär halusi pinkit tehostevärit. Trikoo on 100% puuvillaa mutta se joustaa ja palautuu silti hyvin.

Itse vetäisin päälle turkoosin puuvillaneulostunikan, johon silitin strassikruunun. Oman elämäni kuningatar? -Ilman muuta ;) Päälle vielä pikkuruutuinen sekoiteneuloshuppari. 

Kankaiden yöhön saakka verkkokaupassa on näkyvillä tuoteryhmä, jossa on listattuna näissä asuissa käytetyt materiaalit.

Ja sitten menoksi!

Kankaiden yön viralliselle fb-sivulle tästä, klik.

Kankaiden yön omaan fb-ryhmään, jossa yön toiminta ja kaikki säpinä on tästä, klik.

Tangobling!

Kuva: Iltalehti

Ystävälläni on vajaat 3-vuotias tytär, joka on suuri tangofani. Nimenomaan Heidi Pakarinen on hänen suosikkinsa. Hän kuulemma istuu sohvalla juhlamekko päällä ja katselee tangofinaalia uudelleen ja uudelleen. Koska juhlamekkoarsenaali ei monillakaan ole kovin mittava, ja jatkuvassa käytössä se paras mekko on altis saamaan siipeensä, piti tytön saada tangonkatseluhepenemekko. Ja mekon kuulemma piti muistuttaa Heidi Pakarisen tangofinaalissa pitämää iltapukua. Piti olla bling blingiä ja tanssihelmaa. Ja ehdottomasti täyspitkä. 
Ihana ipana, ja tarkka siitä mitä haluaa.

Hiukan pään raapimista aiheutti se seikka, että mekko iltapuku ei voi olla kovin monimutkainen, jotta se on helppo pukea ja riisua. Olkaimeton asu ja kaksivuotias eivät myöskään mahdu samaan lauseeseen. Sovittiin siis lyhythihaisesta mekosta, yksinkertaisesta yläosasta, metsästettiin sopivasti bling kangas ja googlattiin kyseinen iltapuku netistä, ei välttämättä tässä järjestyksessä.

Mekko ei halunnut tulla ommelluksi, ei sitten millään. Kankaalla tuntui olevan oma tahto - eikä se ollut sama kuin minun tahtoni. On ihme että se valmistui - mutta toisaalta se onkin ommeltu melkein kaksi kertaa. Aloin jo pelätä ettei kangas riitä. Mutta sain niskalenkin tuskallisen liukkaasta kankaasta ja tein kaksivuotiaan tangofinaalinfanitusmekon.

Ei 100% samanlainen kuin idolin mekko, mutta samaa väriä, tyyliä, blingiä ja tanssihelmaa löytyy. Kuva tosin ei anna helmalle oikeutta, joka on samaa tyyliä kuin Heidin mekossa, vaikkakin "vain" kolmekerroksinen.

Jäljelle jääneestä suikaleesta tein huivin/vyön, joka on ylläolevassa kuvassa rusetilla - ja on siis irrallinen - ja pikku tilkusta pussukan tangonkatseluaarteiden säilyttämistä varten. On muuten iso ero sillä, ottaako kuvan salaman kanssa (vasen puoli) vai ilman (oikea puoli), mutta bling-efekti ainakin näkyy!

Jännittää, minkälaisen vastaanoton mekko saa.

Takaisin ruotuun

Elokuu alkoi ja ensi viikolla palataan takaisin arkeen. Koulut alkaa maanantaina, kerho muutaman viikon kuluttua. Aamuherätyksiä ja herätyskellon pirinää. Vielä muutaman päivän on kuitenkin vielä loma-aikaa. Mihin kesä meni? Juurihan se alkoi!

Sain tehdä vuoden täyttävälle neidille juhlamekon. Turkoosia pilkkupuuvillaa, valkoinen vuori ja hiukan pitsiä vuorin helmaan. 

Pitsi pilkahtelee helmasta liikkuessa.

Laitoin mukaan irrallisen rusetin vyötäröpitsistä, jos äitinsä haluaa lisähepenettä. Tai rusetin voi kiinnittää vaikkapa pinniin.

Samaan osoitteeseen meni myös toinen mekko, petroolinväristä sydänvelouria. Oma lempivärini!

Viime viikonloppuna olimme Ulvilassa, Friitala-talon HansaBasaari -tapahtumassa. 

Erityisesti lapsille oli järjestetty monenlaista mukavaa: oli pomppulinnaa ja karusellia, poniratsastusta ja vetokoiria, ilmapallotaikureita, ja Helmiveneen alpakat. Oli ensimmäinen kerta kun alpakoita livenä näin, ja menetin sydämeni täysin. Niin kilttejä, niin pehmeitä, niin rauhallisia. Niitä pitikin käydä moikkaamassa ja paijaamassa kahden päivän aikana monta kertaa!

Ekku ja Jojo, sydäntenmurskaajat

Oli mukava mutta hikinen viikonloppu! Kiitos kaikille kävijöille!

Myyjiä oli sekä ulkona että sisätiloissa.

Muuten, Pompulan puuleluja, mm. palapelejä ja paukkurautoja, saa nyt myös Makeasta Elämästä Ulvilasta. Kauppa on nimensä mukaisesti herkullinen...

Purkkikansaa

Keskikesän juhlaa on vietetty perheen kesken. 

On grillailtu, pelailtu, fillaroitu, nautittu auringosta, tehty pihahommia, paistettu lettuja, saunottu ja oltu vaan.  Ihanaa. 

Juu, ja mummolareissun yhteydessä käyty Tykkimäessä. 

Tyttärestä on yllättäen kuoriutunut varsinainen hurjapää.

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka selkeästi kierrätyshenkinen lintuemo teki pesän jugurttipurkkiin lasten leikkipaikalle. Oli kesä ja pesä ja kolme munaa. Ensin huolestuimme, hylkääkö emo pesän kun sekä poika että mies otti purkin käteensä ennenkuin tajusimme että se on vallattu. Eikö mitä. 

Muutaman päivän päästä munia oli jo viisi kun mies kävi purkin reunalta kurkkaamassa.

Lintuemo on käynyt vaivihkaa pesällään vähän väliä, mutta pitkiä aikoja ei purkissa kerralla oleskele. Lisäksi purkista ei kuulu mitään ääniä. 

Mietimme mitä tuosta tulee, uteliaisuus vei voiton ja mies kävi pidempänä taas kuikuilemassa purkkiin. Vastaan tuijotti kymmenen silmää ja viisi nokkaa. 

Purkissa on elämää!

Itse olen sen verran lyhyt, että ainoa tapa nähdä mitä purkissa on siihen koskematta, oli hipsiä viereen, kurkottaa kameran kanssa ja räpsäistä. 

Ilman salamaa - tietenkin - etteivät raukat saa traumoja. Purkissa näytti tältä:

Seuraava huolenaihe huomattiin kun emo kävi purkin reunalla, se hiukan keikahti, sillä tuo hylly, jolla purkki on, on kapea. 

Mitä jos pikkutirpat kasvaessaan keikauttavat koko asumuksensa alas? 

Nou problem, mies hivutti painot purkin ympärille jotta tämä loft-tyyppinen asumisratkaisu pysyy paikallaan. Huh. Vaara ohi.

Täytyy antaa ipanoille tunnustusta, kertaakaan ei ole tarvinnut hautomarauhasta muistuttaa.  Leikkipaikka on saanut olla rauhassa tämän ajan.

Edit 24.6. 
Iltasella näkyi yksi poikasista tepastelevan ja räpyttelevän siipiään pesän vieressä seinäosan ylälaudan päällä. 
Poikaset on lähdössä maailmalle!

Täydellisen vajavaisilla ornitologin taidoilla olen sivistänyt itseäni lintukirja kädessä ja lintusivustoja netistä tutkien. 

Lintu on todennäköisesti pajulintu. Tai tiltaltti. Tai pensaskerttunen. Tai joku muu. 
Varmaa kuitenkin on, että kyseessä on lintu.

Kuva: http://www.ollitenovuo.com/files/ollitenovuo.kotisivukone.com/Omat_kuvat/Linnustosivut/phylloscopustrochilus.jpg

Olen minä ommellutkin! 

Nämä joustofroteiset tilaushaalarit ovat jo lähteneet asiakkaalle, 

samoin kuin nämä velouriset kettuhaalarit myös.

Muista ommelluista ei vielä ole kuvia, niistä seuraavalla kerralla.

Olen myös ihan fiiliksissä uusista ihanista puuleluista, joista lisää myöhemmin!

Raidallista kevättä

 

Yleensä meillä tykätään kirkkaista väreistä, mutta tämä hempeäsävyinen college on kummitellut mielessä jo pitkään. Nyt se pääsi työn alle.

 

Tytön kanssa neuvotellen sovittiin hupparin malli, taskujen tyyli ja kanttausten ja resorin väri. Ja lopputulos on kivan keväinen!

 

 

 

Hupparin kaava on kahdesta valmiskaavasta yhdistelty (Ottobre Funny Fox, toisen kaavan alkuperä jäi arvoitukseksi) ja omin muokkauksin höystetty.

 

College on kotimaista ja ohutta, kutistuspesun jälkeen tuntui myös yllättäen kivan pehmeältä.

 

Ihanaa kun saa ruveta kuivaamaan pyykit (ja kankaat) taas kevään tullessa ulkona. Mikään ei voita ulkona kuivatun vaatteen tuoksua!

 

 

 

 

 

 

 

Myös hameen kaava oli jostain Ottobre-lehdestä, yksinkertaisuudessaan leveä, hiukan muotoiltu suikale rypytettynä resoriin. Tosin alkuperäinen hame oli trikoota, joten collegesta tehtynä olisi suikaletta voinut hiukan kaventaa. Ensi kerralla sitten. Resorin sisään oli lisättävä leveä kuminauha, sillä resorilla oli kaavassa mittaa ihan liikaa! No, olisi resori voinut toki olla napakampaakin, mutta ei se olisi auttanut siltikään...

Kaveriksi vielä legginsit viininpunaisesta puuvillaneuloksesta, hame yksinään on aika lyhyt.

 

Lopputulokseen, erityisesti huppariin olen tosi tyytyväinen, sillä...

 

...taskut onnistuivat täydellisesti...

 

...raidat eivät niskuroineet kohdistuksessa...














...vetoketju olisi saanut olla muutaman sentin pidempi, mutta eipä haittaa, laitoin koristukseksi pari söpöstelynappia. Toisen napin takaa tulee kuminauha, jos haluaa laittaa hupparin ihan ylös asti kiinni...

 

 

 

...kanttaukset menivät kivuttomasti ja kertalaakista...





















...ja hupun kiinnityssaumaankin
taiteilin nauhan sauman peitoksi...





















...hiharesorit ovat sen verran pitkät että ne voi kääntää...

Kankaat omasta verkkokaupasta.
College ohutta harjaamatonta raitacollaria
Legginsit viininpunaista puuvillaneulosta
Resorit, vetoketju ja napit omista jemmoista.

 

 

 

 

Kukkaistyttö

Ei voi väittää etteikö tunnu mukavalta kun esittelee tytölle juuri tekemänsä vaatteen ja vastaukseksi henkäistään: "äiti tää on ihana". 

Myönnetään, olen tyytyväinen, ihana siitä tuli!

Alunperin tästä piti tulla tunika itselle, mutta tästä pätkästä saikin nyt tyttö ensiksi omansa. Ei hätää, tätä  on lisää eikä lopu kesken :)

Singoallatunika siis tyttärelle, koko n. 130cm. Samalla kaavalla kuin edellinenkin.

Seuraavaan on kyllä luvassa muutama kaavamuokkaus.

Mallin täytyy huolehtia nestetasapainosta kuvauksissa :)

Odotettavissa siis samistelukuvia kunhan saan itsellekin tehtyä jotain. Sitä odotellessa voi vilkaista viimesyksyistä vihreää versiota!

Vihreä tunika

Edellisessä postauksessa oli peppimekon alla tunika. Tunikan tein sillä ajatuksella, että sitä voi käyttää myös koulussa, ja ahkerassa käytössä se on ollutkin. 

Ja sopii typsylle kuin valettu.

Alunperin tunikassa oli pitkät hihat, ja mietin miten sitä muuttaisin. Se oli ihan ok, mutta jotain se kaipasi enkä oikein tiennyt mitä. Tyttö pyysi pätkäisemään hihat lyhyeksi ja niin tehtiin. 

Ja siinähän se oli, muuta ei kaivattu. No, ehkä piilomalliset kaaritaskut olisi voinut tehdä. Ehkä ensi kerralla.

Materiaali on mukavan tuntuista puuvillasekoiteneulosta, ja tytön mukaan tosi kivaa päällä. Samaa löytyy myös sinisenä, farkun sävyisenä, siitä on suunnitteilla huppari. Mutta kelle - tytölle, pojalle vai minulle - se on vielä mietinässä. Tai ehkä samistellaan...

Akuuttiin leggaripulaan surautin vaaleanpunaisesta paksuhkosta interlockista yhdet. Tai on niitä surauteltu enemmänkin ja lisää on tulollaan, niistä toisella kertaa.