Paita = Paita+Bokserit

Sain ystävältäni muutamia käyttämättömiä, tosi kivan tuntuisia täyspuuvillaisia trikoopaitoja. Ei viitsinyt UFFillekaan heittää, kun niissä oli firman logo. Minullehan kelpaa melkein mikä vain, ja tässä oli tarjolla laadukasta materiaalia!

Koska junamiehen vaatepula on edelleen akuutti - poika kasvaa melkein silminnähden - leikkelin ensimmäsen paidan palasiksi. Lyhythihaisesta miesten paidasta syntyi 104/110 cm pitkähihainen paita sekä 110 cm bokserit. Hihat tuli olosuhteiden pakosta tekaistua kahdesta palasta ja toisessa hihassa olleen logon peitin koiramerkillä. Valmiit helmakäänteet käytin hyväksi sekä hihoihin että alahelmaan. Lopputulos on oikein kiva! Vain muutama tilkku jäi jäljelle.

Paitoja on vielä jäljellä, mitähän seuraavasta keksisi...

Juhlia kohti

Lähipiirissä on synttärijuhlat, jonne mekin suunnistamme. Poikasella vaan juhlavermeet ovat kaapissa kutistuneet ? Tarvitaan siis synttärikelpoinen asuste.

Aikaa vain shoppailuun ei oikein ollut...

Silputtiin siis kirpparilöytö, finecord-samettinen poikien kauluspaita. Vaikka pikkumies kasvaakin hurjaa vauhtia, 140 cm vaatteisiin on kuitenkin vielä tovi. Halusin myös kokeilla Siksakkia-kirjan ohjetta, jossa isosta paidasta tehdään pienempi.

Ja tässä lopputulos, n. 110 cm kokoinen kauluspaita. Ihan mallikas mielestäni. Kaulus ei mennyt ihan kuin Strömsössä ja olisi muutenkin saanut olla hiukan isompi, mutta kiireen vuoksi saa kelvata. Enkä tiedä huomaako siinä kukaan muu vikaa kuin minä...

Kirjan koko oli 4-5 vuotiaalle, ja kavensin paitaa jonkin verran omalle 3-vuotiaalleni, samoin hihansuut tuntuivat jotenkin liian lörpöiltä. Lisäsin hihansuihin resorit, jotta koko hiha ei ui kakkulautasella vaan pysyy edes joten kuten kurissa. Mutta tällä mennään. Nopsasti tuli valmista, kun nappilistan ja taskut pystyi hyödyntämään sellaisenaan. Taskunsaumassa oleva merkkikin säilyi paikoillaan!

Oman tunikani bloggaan myöhemmin, siihen olen tosi tyytyväinen!

Valaistusta

Saimme kirpparituliaisina joskus lasimaljakon. Ihan kivan näköinen ja kokoinen, mutta kaapeissa maljakoita on... no monta. Kuinka monta maljakkoa ihminen tarvitsee?

Minä sitten ideoin ja mies toteutti. Syntyi kiva ja tunnelmallinen valaisin. Tykkään!

Tunika

Tämä ohut collegepalanen hyppäsi väkisin syliin Eurokankaan palalaarista, siinä kun oli niin oman tytön värit. Aikansa typsy selaili lehtiä ja tuli siihen tulokseen, että 

Tina-tunika (OB 4/08) olisi juuri passeli.

Ja sitäpä minäkin olin katsellut ja ajatellut tytölle ehdottaa!



Eilen sitten pipojen surauttelun lomassa tein työtä käskettyä, sekä saumurissa ja ompelukoneessa sattui olemaan sopivan väriset langatkin! Koko 128 cm ja juuri hyvän kokoinen vaikka pelkäsin että turhan reilu tulee. Nyt on hiukan vielä hiukan mekkomainen, mutta tytön kasvaessa käy sitten tunikana ihan oikeasti!

Kiire tuli kuvata, tämä lähti jo tytön päällä eskariin tänä aamuna!

Samalla tuli osallistuttua fb:n Ompeluelämää-ryhmän Raidattaa! -haasteeseen...

Kaaos!

Niin on touhua riittänyt ettei bloggaamaankaan ehdi!

Kangaskasoja, leikattuja palasia, tilkkuja, silppua, puolivalmiita töitä...

Pipotehdas on täydessä käynnissä ja ruokalappujakin on pieni pino tehtynä...

Mekkoja ja haalareita leikattuna ompelua odottamassa...

On omille lapsille, tilattuja ja kevättä varten tehtyjä...

Toivottavasti pian saan esitellä valmiit pinot!

Raidallista

Tyttö sai oman hupullisen mekkonsa, ja vuorossa oli huppari pojalle! Fb:n kangashamstereista haalittu mukavan paksu oranssi-ruskearaidallinen college muotoutui 104/110 cm huppariksi pienelle sirkusakrobaatille.

Kaavana oli ihan perusmallinen raglanpaita, johon vain lisäsin hupun.

Tykkään, ja poika tykkää myös!

Huomaan myös etten näytä tajuavan kuinka poika kasvaa - ja nopeasti. Olen sitkeästi käyttänyt 100 tai 104 cm kaavoja, vaikka poika on jo tovin ollut metrin paremmalla puolella. Eiväthän ne tuotokset pieniä ole, mutta suunniteltu kasvunvara jää välillä aiottua vähäisemmäksi. Täytyy vissiin siirtyä 110 cm kaavoihin...

Tyttö,sinä olet tähti

Tämä "tilaus" tuli omalta tyttäreltä: Piti saada mekko tai paita, jossa on huppu ja tästä nimenomaisesta tähtitrikoosta. Suostuttelin, että laitetaan hupparimekkoon hihat raitatrikoosta kun sitä kaapissa oli ja sopi hyvin väreihin, ja niin tehtiin.

Mekko on tehty pääosin Nelli Nuudelipään mekon 122/128 kaavalla (SK 4/2008).

Pääntielle lisäsin toiveiden mukaisesti hupun ja resorin, samoin hihansuut tein ohjeesta poiketen.

Huppuun en vuorta laittanut ettei tule turhan raskas, resori kuroo reunaa hiukan kokoon.

Tyttö tykkää kovasti ja pisti heti päälle kuten kuvasta ja ryppyisyydestä huomaa.

Muuten oikein sopiva ja hyvä kaava, mutta kainaloihin olisin kaivannut hiukan enemmän väljyyttä ja liikkumavaraa, vaikka tein reiluin saumavaroin. Sopiva se on mutta silti... Jälkiviisautta, en tätä tekovaiheessa hoksannut eikä tietenkään tyttö ollut vieressä tekelettä päälle sovittamassa ennen hihojen kiinnitystä. Kangas on kyllä kutistettu, mutta jos silti vielä menee kokoon pesussa, niin täytyy miettiä mitä asialle voisi tehdä.

Edellisestä huolimatta mekko onnistui kivasti ja pieni asiakkaani on oikein tyytyväinen!

Isin tyttö

Erittäin mielenkiintoinen tilaustyö!

Sain tilaajalta miesten kauluspaidan, mukavan ja pehmeän. Harmittavasti rintataskuun oli jäänyt muistilappunen, joka oli värjännyt pesussa taskun kohdan kellertäväksi.

Ei lähde enää puhtaaksi.

Koska paita oli mieluista kuosia ja muutenkin mukava, pyyntönä oli uusiokäyttää paita isältä vuoden ikäiselle tyttärelle mekoksi siten, että nappilista tulisi keskelle taakse. Muuten sain vapaat kädet, lisäevästykseksi tiedustellessani sain, että ohuen vuorin voi laittaa.

Siispä paita paloiksi!

Syntyi suloinen sunnuntaimekko! Melko simppeli, liivimekon mallilla.

Ohut ja pehmoinen vuoriksi passeli puuvilla on peräisin fb:n kangashamstereista.

Reunakantti on samaisesta paidasta täysvinoon leikattua suikaletta. Helma kaipasi hiukan somistusta lisukkeeksi, ja siihen ompelin valkoista polvekenauhaa kanttauksen reunaan. 

Lopuksi en voinut vastustaa kiusausta, mekko suorastaan huusi pitsiä hiukan pilkahtelemaan päällysmekon helman alta!

Koska paita oli kokoa XL ja neitokainen kokoa 80 cm, paidasta jäi vielä reilusti jäljelle. Tietenkin hepeneen kanssa tarvitaan pikkuiset pöksyt vaipan peitoksi. Tein siis söpöset hiukan pussittavat pöksyt, vyötäröllä on säätövaraa kuminauhassa.

Ja kuten pyydettiin, nappilista hyötykäytettiin sellaisenaan taakse, vain ylimmän napin lisäsin, sekin löytyi paidankauluksesta. 

Vielä oli yksi hiha koskematon... siitä siis vielä asun täydennykseksi kevyt resorireunainen kesähuivi, jonka reunan huolittelin myös vinokaitaleella. Pisteeksi i:n päälle vielä hiuspompulat kutrien kurissa pitämiseen. No, toistaiseksi vielä kampaus on mallia lyhyt :D. Nämäkin napit irroteltiin hihansuista. 

Montaa tilkkua ei jäänyt jäljelle.

Neitonen sai kokonaisen vaatekerran visiitillä iskän vaatekaapille ;D

Lähitulevaisuudessa on luvassa muitakin uusioprojekteja!

Väriterapiaa talven ihmemaassa

Kirkkaanvalkoisessa lumisessa maisemassa kylpee huurteinen koivu auringonvalossa, oksillaan miljoona kimmeltävää timanttia. Ulkona lähes -25 C.

Hetken on kuitenkin keväinen olo, sillä sain värikkään tilauksen. 2 paitaa, 2 pipoa.

Pöllötrikoinen paita 140 cm ja keltainen apina-leijonapaita kapeampaa mallia, koko 116 cm.

Kahdeksanvuotiaalle lörppäpipo, JNYn metsävelourista, koko XL ja kirahvitrikoinen M-kokoinen lörppis melkein kuusivuotiaalle. Kaksivuotiaalle lähti jo aiemmin leijonavelourinen valmiina ollut pipo. Sain kuvan lapsista uudet pipot päässä.

Siinä vasta väriterapiaa talven valkeuteen!