Edes jotain pientä

Tulipas pitkä bloggaustauko! Irtiotto muuttohulinasta on ohi ja nyt pitäisi ottaa loppurutistus ja kiikuttaa pian ompelukone, saumuri ja Mount Kangas uuteen kotiin (en tajunnutkaan, että mulla on niin paljon kankaita).



Uuden kodin pihametsikössä kurkisteli vielä juhannuksena kaksi pöllönpoikasta.
Nyt ovat jo ottaneet siivet alleen ja lähteneet pesänurkilta!

Viikon ompelu- ja pakkaamistauko teki toisaalta hyvää, mutta niin vain tuntuu, että pitää tehdä edes jotain pientä ettei ihan vieroitusoireita saa ;D.

Siispä pieni tarina kun juttutuulella olen...

Olipa kerran kirpparilta löytyneet legginsit. Hello Kittyä vielä. Tyttö oli innoissaan. Kunnes... äiti oli kai tutkinut housunretaleet silmät kiinni, sillä niissä oli reikiä ja paikkaa ja tahraa... En ymmärrä miten ne pääsivät seulastani läpi, syynäsin mukamas tarkkaan. Kaaressa roskiin. Tai no, enhän minä heitä juuri mitään roskiin, joten kierrättämään.

 

Eskarin alku lähestyy, joten pitäähän eskaritytöllä pikkuinen penaali olla. Legginsit silpuksi, sisäpuolelle raikkaanvihreä kernipala ettei kynät sotke ja niin oli penaali valmis. Hello Kitty -merkkikin sai uuden pestin vetoketjusaumassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

 

Jäi vielä materiaalia muutamaan pussukkaan tai kehyskukkaroon.

Ehkei tämä huti ollutkaan ihan niin paha kuin aluksi näytti!

Sen pituinen se.

P.S. Heh, joku muukin tuskailee muuton kanssa, kohtalotovereita on näemmä ympäri maailman!