Pakkanen....

...siitä suomalaiset tykkää...

 Eilen aamulla herätessä mittari näytti -30. Hrrrrrr, äkkiä pönttöuuniin tuli! 
Ilma oli kuitenkin kaunis ja aurinkoinen.

Iltapäivällä olikin jo lauhtunut reilusti, ja mittarissa oli enää -8, ulkoilemaan siis. Muttamutta - pojan pipo alkaa olla pieni! Missä välissä se pää ehti kasvaa? 
No, uutta putkeen ja samalla itsellekin pipo työn alle. Kankaat oli jo leikattuna ja vain ompelua vailla.

Tyttären pipon olen tehnyt jo aiemmin, ruskeaa sydänvelouria, trikoovuori ja välissä merinovillakerros.

Pojalle maasturivelourpipo, trikoovuorilla ja merinokerroksella. Kiireessä (miksi piti vain "surauttaa nopeasti" siinä vaiheessa kun koko muu perhe jo odotti ulkona?) trikoo ja merino lipsahtivat väärin päin, ja pojan pipossa on merinovuori ja trikoo jäi väliin... no onneksi merino ei kutita joten tällä mennään :)

Itselle pipo ihanaisesta petroolista sydänvelourista trikoovuorilla ilman merinokerrosta.

Loppukevennykseksi kesähitti muutaman vuoden takaa. Kuka kesää kaipaa? Voih...