Messuilemaan!

Ruokamessut Kauhajoella

Huomenna tämä tyttö pakkaa auton ja lähtee kohti Kauhajoen Ruokamessuja. Messuilla vierähtääkin sitten koko viikonloppu. Viime vuonna olin mukana ensimmäistä kertaa ja oli kivaa! 




Ruokamessut -nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä ainakin puolet messutarjonnasta on käsityöläisten tuotteita. Mutta kyllä siellä on myös toinen toistaan ihanampia herkkujakin! Jos yhtään lähistöllä liikut, tule moikkaamaan ja vaikka hakemaan uusi kukkaro, pipo tai ihana puulelu! 

Pöydästä löytyy mm. muutama ihan uusi pitsilaukku (joita on tosiaan vain muutama, nämä näyttävät lähtevän käsistä!)

Nämä pitsilaukut ovat jo lähteneet maailmalle.

Messujen tiimoilta meitsi pääsi ihan lehteen saakka.

Ja jos et liikuskele pohjanmaan lakeuksilla vaan singahtelet pääkaupungin hulinassa, tee lauantaina visiitti Kampin Narinkkatorille. Sieltä löytyy klo 10-18 Suomen Käsityöyrittäjien Käsityökortteli -tapahtuma.

Takuuvarmasti kotimaassa valmistettuja, toinen toistaan ihanampia pienten käsityöyritysten tuotteita! Suosittelen. 

Olisin itsekin tuotteineni Käsityökorttelissa, jos se ei olisi osunut päällekkäin Ruokamessujen kanssa.

Takaisin ruotuun

Elokuu alkoi ja ensi viikolla palataan takaisin arkeen. Koulut alkaa maanantaina, kerho muutaman viikon kuluttua. Aamuherätyksiä ja herätyskellon pirinää. Vielä muutaman päivän on kuitenkin vielä loma-aikaa. Mihin kesä meni? Juurihan se alkoi!

Sain tehdä vuoden täyttävälle neidille juhlamekon. Turkoosia pilkkupuuvillaa, valkoinen vuori ja hiukan pitsiä vuorin helmaan. 

Pitsi pilkahtelee helmasta liikkuessa.

Laitoin mukaan irrallisen rusetin vyötäröpitsistä, jos äitinsä haluaa lisähepenettä. Tai rusetin voi kiinnittää vaikkapa pinniin.

Samaan osoitteeseen meni myös toinen mekko, petroolinväristä sydänvelouria. Oma lempivärini!

Viime viikonloppuna olimme Ulvilassa, Friitala-talon HansaBasaari -tapahtumassa. 

Erityisesti lapsille oli järjestetty monenlaista mukavaa: oli pomppulinnaa ja karusellia, poniratsastusta ja vetokoiria, ilmapallotaikureita, ja Helmiveneen alpakat. Oli ensimmäinen kerta kun alpakoita livenä näin, ja menetin sydämeni täysin. Niin kilttejä, niin pehmeitä, niin rauhallisia. Niitä pitikin käydä moikkaamassa ja paijaamassa kahden päivän aikana monta kertaa!

Ekku ja Jojo, sydäntenmurskaajat

Oli mukava mutta hikinen viikonloppu! Kiitos kaikille kävijöille!

Myyjiä oli sekä ulkona että sisätiloissa.

Muuten, Pompulan puuleluja, mm. palapelejä ja paukkurautoja, saa nyt myös Makeasta Elämästä Ulvilasta. Kauppa on nimensä mukaisesti herkullinen...

Purkkikansaa

Keskikesän juhlaa on vietetty perheen kesken. 

On grillailtu, pelailtu, fillaroitu, nautittu auringosta, tehty pihahommia, paistettu lettuja, saunottu ja oltu vaan.  Ihanaa. 

Juu, ja mummolareissun yhteydessä käyty Tykkimäessä. 

Tyttärestä on yllättäen kuoriutunut varsinainen hurjapää.

Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka selkeästi kierrätyshenkinen lintuemo teki pesän jugurttipurkkiin lasten leikkipaikalle. Oli kesä ja pesä ja kolme munaa. Ensin huolestuimme, hylkääkö emo pesän kun sekä poika että mies otti purkin käteensä ennenkuin tajusimme että se on vallattu. Eikö mitä. 

Muutaman päivän päästä munia oli jo viisi kun mies kävi purkin reunalta kurkkaamassa.

Lintuemo on käynyt vaivihkaa pesällään vähän väliä, mutta pitkiä aikoja ei purkissa kerralla oleskele. Lisäksi purkista ei kuulu mitään ääniä. 

Mietimme mitä tuosta tulee, uteliaisuus vei voiton ja mies kävi pidempänä taas kuikuilemassa purkkiin. Vastaan tuijotti kymmenen silmää ja viisi nokkaa. 

Purkissa on elämää!

Itse olen sen verran lyhyt, että ainoa tapa nähdä mitä purkissa on siihen koskematta, oli hipsiä viereen, kurkottaa kameran kanssa ja räpsäistä. 

Ilman salamaa - tietenkin - etteivät raukat saa traumoja. Purkissa näytti tältä:

Seuraava huolenaihe huomattiin kun emo kävi purkin reunalla, se hiukan keikahti, sillä tuo hylly, jolla purkki on, on kapea. 

Mitä jos pikkutirpat kasvaessaan keikauttavat koko asumuksensa alas? 

Nou problem, mies hivutti painot purkin ympärille jotta tämä loft-tyyppinen asumisratkaisu pysyy paikallaan. Huh. Vaara ohi.

Täytyy antaa ipanoille tunnustusta, kertaakaan ei ole tarvinnut hautomarauhasta muistuttaa.  Leikkipaikka on saanut olla rauhassa tämän ajan.

Edit 24.6. 
Iltasella näkyi yksi poikasista tepastelevan ja räpyttelevän siipiään pesän vieressä seinäosan ylälaudan päällä. 
Poikaset on lähdössä maailmalle!

Täydellisen vajavaisilla ornitologin taidoilla olen sivistänyt itseäni lintukirja kädessä ja lintusivustoja netistä tutkien. 

Lintu on todennäköisesti pajulintu. Tai tiltaltti. Tai pensaskerttunen. Tai joku muu. 
Varmaa kuitenkin on, että kyseessä on lintu.

Kuva: http://www.ollitenovuo.com/files/ollitenovuo.kotisivukone.com/Omat_kuvat/Linnustosivut/phylloscopustrochilus.jpg

Olen minä ommellutkin! 

Nämä joustofroteiset tilaushaalarit ovat jo lähteneet asiakkaalle, 

samoin kuin nämä velouriset kettuhaalarit myös.

Muista ommelluista ei vielä ole kuvia, niistä seuraavalla kerralla.

Olen myös ihan fiiliksissä uusista ihanista puuleluista, joista lisää myöhemmin!

Oravia siellä täällä

Oravilla männyssä
käpy kävi kännyssä.
Voi, voi tuota lafkaa,
mistä sais se safkaa?
                             Kliffa runo, kekannu korppi
                                                        -Jukka Parkkinen-












Viime viikolla ilmestyi uusi käpykyläläiset-trikoo ja pääsinkin heti sen kanssa tositoimiin.

Omat naperot pääsivät heti kokeilemaan miltä uudet paidat näyttävät päällä.

Ennen paitojen tekoa testasin mustaa kurrea lipalliseen ruttupipoon.
 

 

Samalla testasin piirtelemääni uutta kaavaa. Hyvä tuli, hiukan hienosäätöä vaatii, sillä lippa saa olla hitusen lyhyempi. Toinen lipparuttis pääsikin sitten jo asiakkaan päähän.

 

 

 

Luulin saavani livemallin kuvaan lahjottuani hänet ensin makkaraleivillä, mutta ei, malli meni lakkoon kriittisellä hetkellä. (Note to self: anna lahjukset vasta kuvaussession jälkeen). Kuvissa siis styroxinen ja kovia kokenut ystäväni Allu, joka ei koskaan laita vastaan eikä vaadi lahjuksia.

 

Voi pojat tuossa vihreässä versiossa on kivat ja kirkkaat värit, mustassa vihreän ja oranssin sävyt ovat hiukan murretummat. Kolme paitaa rustasin.
Yksi paidoista on tilaustyö, kaksi jää oman väen käyttöön.

 

 

Oranssi kanttaus on lähes neonoranssia ribresoria (jota on kaupassa enää pikku pätkä, vink vink). Sopii oikein hyvin vihreäpohjaisen trikoon oravien väriin! Tosin tuo oranssi resori ei ole kyllä mitään napakkaa sorttia, muttei tässä haitannut yhtään! Mustan paidan hillitymmän oranssi resori on omista jemmoista peräisin.

Jep, mallit hallussa.

Yy-kaa-koo HYPPY!
 

Kaksi metriä kangasta

Muutama vapaapäivä ja tuumaustauko on vietetty, hyvää uutta vuotta kaikille, nyt palataan sorvin ääreen!

Minulle toimitettiin kaksi metriä "ihkua trikoota" mukanaan lista siitä tehtävistä vaatteista. Minä toki tein työtä käskettyä.

Ensimmäinen pyyntö oli tietynmallinen tunika tilaajalle itselleen, 

lyhyillä hihoilla ja pidennetyllä helmalla. Koko ~M.
Tuli muuten aika kivan näköinen!

 

Liivimekko tyttärelle, voivat sitten äiti ja tytär samistella ensi kesänä. Koko 86 cm.

Sitten tyttärelle muutamat pöksyt ja legginsit, 74-80cm.










 

Tämän setin jälkeen kangasta oli vielä jäljellä, joten kysäisin mitä lopulle kankaalle tehdään. Tehdään kypärähattu ja lopuista ylläreitä. Sopii!

Seuraavaksi ylläriosasto:

Jokaisella pikkuprinsessalla pitää olla rimpsuhame koko 80/86cm.
Kaveriksi resorireunainen kesähuivi, jossa säätövaraa.

Vielä oli pieni pala jäljellä, mitäs siitä keksisi...





Ruttupipo ja ohuet trikootumput typsykälle.

Sitten iski pakkomielle saada pienetkin tilkut käytettyä, joten pikkupaloista askartelin  hymynaamaisen kukkapehmon ja pussukan, vaikka pikkuhiluille tai avaimille tai... pussukoitahan ei voi olla liikaa.

Jäljelle jäi pieni kasa silppua.


Tarkkaan aseteltuna pari metriä riittää vaikka mihin!

Edellisten lisäksi samaan osoitteeseen lähtee myös trikoo/fleecekauluri. Ulkopuolella pilvitrikoo ja sisäpuolella sähäkän pinkki fleece.

Vielä testaukseen toivotunmallinen vaakaluukullinen simppeli imetyspaita kotimaisesta retroneuloksesta. Hiukan jäi mietityttämään pari tekemääni ratkaisua, mutta tämä olikin testiversio, mallia parannellaan asiakkaan toiveen mukaan!

Itse ihastun tuohon ruskeaan kotimaiseen retroneulokseen koko ajan enemmän ja enemmän. Sen lisäksi, että se on kauniin suklaan (nam) väristä, se on ihanan pehmeää! Tästä pitää saada jotain omaankin kaappiin!

Sssshhh!

Korvatunturin alihankintapaja on viime tipan touhuissaan...

näistä touhuista lisää joulun jälkeen.

 

 

 

Perheemme nuori neiti täytti 7 vuotta. Juhlat juhlittiin ja kavereita kestittiin. Ohjelmassa oli mm. jouluista leivontaa ja ongintaa. Koska haluan laittaa ongintapussiin aina jotain itse tehtyä, tällä kertaa tein pieniä pehmeitä tähtikoristeita, joka tytölle (ja pikkuveljelle) erilaiset. Tähden voi laittaa vaikka kuusen oksaan koristeeksi.

 

Tämä mekko, kokoa 86cm on jo perillä uudessa kodissaan.

Mangonväristä sydänvelouria on vielä pieni pätkä jäljellä, vink vink!

 

Tämä pussukka suklaisine sisältöineen lähti kiitokseksi ja joulumuistamiseksi lahjakkaalle naiselle, joka valmisteli ja muokkasi käsityöyrittäjien joulukalenterin Facebookiin.

 

 

Kiitos Susanna!

Joustofroteinen pipo tilauksesta, tosin taitaapi olla kaapissa odottamassa lauhempia kelejä!


Loppuun vielä varsinainen väripläjäys! Ihanan ihana värisuora!

Musta, pinkki ja petrooli sydänvelour saapuivat muutama päivä sitten. Muut ovat vanhaa varastoa, kolmea ylimmäistä ei enää hirveästi ole jäljellä. Mutta kaupassa on heti tarjolla keltaisia, vihreitä ja ruskeita ruttupipoja! Muista syntyy uutta joulun jälkeen ja tietysti myös tilauksesta!
 

Synttärimekko

Sain tehdä syntymäpäivälahjaksi tähtimekon kolme vuotta täyttävälle tyttöselle.

 

 

Tilaaja, tytön kummitäti, ei tiennytkään, että olin tehnyt samaiselle tytölle jo kesällä huivin samasta kankaasta! Nyt onkin koossa kokonainen setti!

 

 

 

Hiharnsuuresorit jätettiin hiukan löysiksi, jotta mekkoa voisi käyttää talvellakin ja laittaa alle pitkähihaisen paidan.