Tykkää tästä blogista

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Messuilemaan!

Ruokamessut Kauhajoella

Huomenna tämä tyttö pakkaa auton ja lähtee kohti Kauhajoen Ruokamessuja. Messuilla vierähtääkin sitten koko viikonloppu. Viime vuonna olin mukana ensimmäistä kertaa ja oli kivaa! 




Ruokamessut -nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä ainakin puolet messutarjonnasta on käsityöläisten tuotteita. Mutta kyllä siellä on myös toinen toistaan ihanampia herkkujakin! Jos yhtään lähistöllä liikut, tule moikkaamaan ja vaikka hakemaan uusi kukkaro, pipo tai ihana puulelu! 



Pöydästä löytyy mm. muutama ihan uusi pitsilaukku (joita on tosiaan vain muutama, nämä näyttävät lähtevän käsistä!)



Nämä pitsilaukut ovat jo lähteneet maailmalle.

Messujen tiimoilta meitsi pääsi ihan lehteen saakka.



Ja jos et liikuskele pohjanmaan lakeuksilla vaan singahtelet pääkaupungin hulinassa, tee lauantaina visiitti Kampin Narinkkatorille. Sieltä löytyy klo 10-18 Suomen Käsityöyrittäjien Käsityökortteli -tapahtuma.

Takuuvarmasti kotimaassa valmistettuja, toinen toistaan ihanampia pienten käsityöyritysten tuotteita! Suosittelen. 

Olisin itsekin tuotteineni Käsityökorttelissa, jos se ei olisi osunut päällekkäin Ruokamessujen kanssa.

keskiviikko 14. elokuuta 2013

Kaapistotetris




Meillä tehdään remonttia. Periaatteessa ei mikään yllätys, remonttia on tehty hissun kissun jo muutama vuosi eikä loppu vielä häämötä. Mutta yllätys kuitenkin, tämän viimeisimmän remontin nimittäin piti käsittää vain yhden nurkan, mutta lähti lapasesta heti kättelyssä.







Meillä on ruma keittiö. Ysärikaapit ja niin kauhea muovimatto että se pitäisi lailla kieltää. Mutta kaikki toimii, joten remontilla ei kunnon puolesta ole kiire vielä pitkiin aikoihin. Mietittiin jokunen päivä sitten josko tänä syksynä laitettaisiin hella-leivinuuni, jollainen tässä keittiössä on joskus ollutkin, naapurin mukaan "tosi iso leivinuuni". 
Piippukin on tarkastettu ja kunnossa on, joten...


Ei, meillä ei ole näin siistiä. Kuva on otettu ennenkuin muutimme taloon.
Nyt kyseisessä nurkassa on oli sähköhella. Hellanhan voi tilapäisesti laittaa toiseen paikkaan ja sitten joskus kun tehdään loput keittiöstä niin katsellaan sitten sähköhellan paikka uusiksi. 



Ensin siis siirrettiin hella ja irroitettiin viereiset kaapit. Saatiin muurinkohta vapaaksi ja purettiin levytys, naputeltiin kaakelit ja tasoitteet irti. (Hyvä puhua monikossa, mies teki työn ja minä katselin ja kannustin vieressä). Mukava yllätys, seinästä löytyi helposti vanhat hormiliitosten paikat ja savupeltien aukot, joissa oli vielä sisällä metalliosat.
Lattialla on valtava betonilaatta vanhan uunin jäljiltä perustuksina. Keittiön nurkka näyttää arkeologiselta kaivauspaikalta, vain mammutin luut ja dinosauruksen munat puuttuvat. Mutta sitten...




Lattiasta paljastui suuresti vihaamani vaalean, puhtaanakin likaisennäköisen muovimaton ja lastulevyn alta toinen, überretro muovimatto. Tästä pitää ottaa paloja talteen. Pieniä paloja. Matto on liimattu alla olevaan lastulevyyn todella tiukasti. Ja sen toisen lastulevyn alta pilkotti... vanha, leveälankkuinen, alkuperäinen puulattia 30-luvulta. 

Josko sitä kurkistaisi hiukan? Jospa paljastaisi hiukan lisää? Jos vielä siirtäisi näitä irroitettuja kaappeja lähemmäs toista seinää niin saisi vielä vähän esiin. 
Alkuperäiseen, pitkän ajan keittiöremppasuunnitelmaan ei vanhan lattian esiin kuoriminen kuulunut vaikka muissa huoneissa puulattiat onkin kaivettu muovimaton alta näkyville. Nuo uuninperustuslaatan reunalta pilkottavat lattialankut yksinkertaisesti viettelivät meidät molemmat. 

Remontti otti ykskaks niskalenkin ja ryöpsähti täydellisesti valloilleen. 






Nyt meillä on Super Mario meets tetris -tyylisuunnan keittiö. Joka kerta kun astun loikin levykasojen ja säkkien yli huoneeseen ja väistelen tasojen kulmia ja johtokasoja, kaikki on eri paikoissa kuin tuntia aikaisemmin. Seinäkaapit on irroitettu, alakaapit vaihtavat paikkaa, käynnissä on koko ajan jonkin sortin kaapistotetris: tämä tänne, tuo tuonne, siirretäänpä tätä kaappia hiukan, käännetään tätä laatikostoa, viedään tämä osa ulos kokonaan. Hellan luo pääsee kun astuu tämän kasan yli, kiertää jääkaapin takaa ja näiden kaappien välistä.

Yhtäkkiä 80% astioista oli pakattu laatikoihin (älkää kysykö missä ne laatikot ovat nyt).


Joudun joka kerta keittiössä käydessäni kysymään, missä nyt on haarukat, missä lautaset, missä jauhopurkki, missä leipälaatikko. Hana sentään on paikallaan, vaikka roskiskaappi tiskialtaan alta on kadonnut kuin pieru Saharaan. Hella ei kovin pitkälle kerralla siirry, jääkaappi on niin iso ettei siitä voi erehtyä. Ruokapöytä löytyy eteisestä. 
Muusta en pysy kärryillä.

Mutta lattiasta on poistettu kaikki lastulevyt ja vanhaa puulattiaa peittävä kipsitasoitemönjä on valtaosin kaavittu pois. 



Voi pojat miten hieno lattia tulee esiin ja miten tehokas siippa minulla on!

Mutta hei, kyllä tässä kenttäkeittiömeiningissä pystyi ihan hyvin kurkutkin säilömään!

Survival-meno ei minua haittaa. Saa luvan kanssa olla paikat sikin sokin, voi vain viitata epämääräisesti "kun on tämä remontti..." 



Keittiöremonttihan on toki syypää siihen että kankaita on kasoittain joka paikassa.

torstai 8. elokuuta 2013

Takaisin ruotuun

Elokuu alkoi ja ensi viikolla palataan takaisin arkeen. Koulut alkaa maanantaina, kerho muutaman viikon kuluttua. Aamuherätyksiä ja herätyskellon pirinää. Vielä muutaman päivän on kuitenkin vielä loma-aikaa. Mihin kesä meni? Juurihan se alkoi!

Sain tehdä vuoden täyttävälle neidille juhlamekon. Turkoosia pilkkupuuvillaa, valkoinen vuori ja hiukan pitsiä vuorin helmaan. 






Pitsi pilkahtelee helmasta liikkuessa.










Laitoin mukaan irrallisen rusetin vyötäröpitsistä, jos äitinsä haluaa lisähepenettä. Tai rusetin voi kiinnittää vaikkapa pinniin.








Samaan osoitteeseen meni myös toinen mekko, petroolinväristä sydänvelouria. Oma lempivärini!


Viime viikonloppuna olimme Ulvilassa, Friitala-talon HansaBasaari -tapahtumassa. 



Erityisesti lapsille oli järjestetty monenlaista mukavaa: oli pomppulinnaa ja karusellia, poniratsastusta ja vetokoiria, ilmapallotaikureita, ja Helmiveneen alpakat. Oli ensimmäinen kerta kun alpakoita livenä näin, ja menetin sydämeni täysin. Niin kilttejä, niin pehmeitä, niin rauhallisia. Niitä pitikin käydä moikkaamassa ja paijaamassa kahden päivän aikana monta kertaa!






Ekku ja Jojo, sydäntenmurskaajat

Oli mukava mutta hikinen viikonloppu! Kiitos kaikille kävijöille!



Myyjiä oli sekä ulkona että sisätiloissa.


Muuten, Pompulan puuleluja, mm. palapelejä ja paukkurautoja, saa nyt myös Makeasta Elämästä Ulvilasta. Kauppa on nimensä mukaisesti herkullinen...