Kullannupuille

Tuli aivan vastustamaton hinku tehdä jotain pikkuisille kullannupuille. Siksi siis kolme vauvanpeittoa, sellaisia mukavia kölliä, rattaisiin sopivia ja poskelle pehmeitä.

 

Raidallinen peitto joustofroteeta, nurjalla puolella pehmeä interlock-neulos. Leijonapeitto trikoota, nurjalla ohut puuvillacollege ja sydänpeitto molemmin puolin sydämellistä interlock-neulosta.

Kelpaa pikkuisten olla !

Näitä puuautoja on syntynyt mieheni verstaalla ja lapset ovat toimineet testaajina. Viimeiseen saakka koko perheen voimin hiottu malli!

Koivuinen kaara rullaa mukavasti ja sopii kivasti käteen. Käsittelynä vain pellavaöljy.

Viimeiseen saakka vauhdikas viikko, ompelua, Virallisia Asioita, hiukan flunssaa, vieraita, pihatöitä jne... toivottavasti pian on kerrottavana Uutisia! 


Edit: Liekö syynä Facebookin uudistukset vai mikä, näemmä kaikki tykkääjät on kadonneet :C .
Ei kuitenkaan lannistuta, pian Pompulalla on oma Fb-sivu, pysykäähän kuulolla.
Muutakin uutta on luvassa!

Arvauskisan voittajat

Pipoarvauksen osallistujamäärä jäi yllättävän pieneksi.

Sitäkin yllättävämpää oli, että joukossa oli yksi tarkalleen oikea vastaus.

Kuvassa pipoja on 97 kpl ja oikean arvauksen antoi lauruska_87, onneksi olkoon!

Lupasin arpoa myös yllätyspalkinnon ja 6-vuotias onnetar nosti kulhosta arvauksen 63 pipoa, arvaus tuli nimimerkillä pksaar.

Ja koska onnettaren pikkuveli sai hepulin kun ei saanut toimia arpojana, tuli arvottua vielä lohdutuspalkinto, joka osui arvaukselle 44 pipoa, eli Ninalle :D

Onnittelut voittajille ja kiitos osallistuneille!
Kaikille kolmelle voittajalle laitan sähköpostia ja palkinnot esitellään myöhemmin!

Tik tak

Vielä on reilu vuorokausi aikaa osallistua pipoarvaukseen! Hop hop!

Pitkästä aikaa näytillä jotain puusta tehtyä.

 Taitava mieheni teki muutaman kellon, jotka ainakin omat lapset olisivat mielellään ottaneet huoneidensa seinille!
Kellot on tehty tukevasta koivuvanerista ja toimivat yhdellä AA-paristolla.

Lapset jo innokkaasti ideoivat uusia kellomalleja - ja hyviä ideoita heillä onkin!



Heppakellon koko on n. 30 x 37 cm ja helikopterin n. 32 x 30 cm
Heppakellolla on jo uusi omistaja



Vaaleanpunainen heppa on saanut kavioihinsa, harjaansa ja häntäänsä punaisia korostuksia, ja helikopterilla voi ajatus lentää mihin kellonaikaan tahansa.

Junakellojen koko on n. 22 x 22 cm
Sinisellä junalla on jo uusi kuljettaja.

Pääseekö junakellojen kanssa aikamatkalle?
Someron seudulla huomenna liikkuvat, tulkaahan Kevät-Ruokavaan!

Tavataanko Kevät-Ruokavassa?

Pompula osallistuu

Somerolla lauantaina 31.3.2012 klo 9-16 järjestettävään

Kevät-Ruokava -tapahtumaan.

Pöydästä löytyy pipoja isoille ja pienille, puisia ja pehmeitä leluja pikkuväelle, kukkaroita ja pussukoita tarpeellisen pikkutavaran säilytykseen ja muutakin kivaa! Tapahtuma järjestetään Someron Monitoimihallilla 15. kerran.

Kevät-Ruokavassa on halli täynnä lähiseutujen käsityöläisten ihanuuksia ja elintarviketuottajien herkkuja. Kaikki myytävät tuotteet ovat itse tehtyjä tai jalostettuja.

Tule katsomaan!

Vielä ehtii arvata pipojen lukumäärää!
Rohkeasti mukaan vain!

Monikäyttöinen tunika

Heti ensimmäisenä muistuttelen, että vielä on reilu viikko aikaa

arvata pipojen lukumäärä,

kannattaa osallistua!

Kerrankin sain aikaiseksi jotain ihan itselle. Tätä tunikaa on jo pidetty useammassakin tilaisuudessa ja on mukava päällä ja monikäyttöinen. Musta paita alle kuten näissä kuvissa ja mustien housujen kanssa menee hiukan siistimpänä asuna ja farkkujen kanssa sitten vähän rennompi setti. Tai kesällä hellemekkona.

Kaava on oikeastaan oma, sillä alkuperäistä kaavaa on niin paljon pidennetty, kavennettu ja muuten muokattu ettei siitä ole juurikaan mitään jäljellä. Mutta näitä teen kyllä lisää - kunhan ehdin. Näyttää kyllä paremmalta luonnossa kuin näissä kuvissa, sillä toisen näistä on ottanut 3-vuotias poika (joka onnistui kuitenkin yllättävän hyvin) eikä toinenkaan ole ihan sellainen kuin toivoin. Näillä kuitenkin mennään :D

Iloisella mielellä

Kiitos kaikille Teille, jotka kävitte ostoksilla ja juttelemassa Äipän järjestämässä kirppis- ja myyntitapahtumassa 18.3.2012 Kauhajoella. Oli erittäin kiva ja hyvin järjestetty tapahtuma! Vipinää riitti.

Hei, 11 päivää aikaa osallistua arvauskilpailuun! Vasta kolme rohkeaa on jättänyt arvauksensa, älkää antako palkinnon mennä näin helpolla. Kuten sanottu, nimettömänäkin voi osallistua kun keksii kommenttilootaan nimimerkin.

Rohkeasti mukaan vain! 

Kilpailuun pääsee myös oikealta sivupalkin kuvasta.

Nyt arvataan!

Huh, pipomaraton viimein jokseenkin pulkassa!

Tämä maraton tuli taivallettua useammassa pätkässä kun koko perheen sitkeä flunssa pysäytti ompelun melkein kahdeksi viikoksi.
Ja nyt vielä parina päivänä oli ompelukoneongelmia. Harmittaa kun olisi into tehdä mutta työt seisoo kun kone ei ole yhteistyöhaluinen.

Nyt järjestetäänkin pieni arvauskilpailu!
Arvaa pipomaratonin saldo eli montako pipoa on alla olevassa kuvassa.

Säännöt: Arvausaikaa on maaliskuun loppuun eli 31.3.2012 klo 23.59 saakka. Jokainen voi arvata kerran, ja jos vastaat anonyyminä, keksi itsellesi tunnistettava nimimerkki. Arvaukset siis kommenttilootaan. Voittaja on oikein tai lähimmäksi oikeaa arvannut. Jos oikeita tai yhtä lähellä olevia vastauksia tulee useita, arvon voittajan näiden kesken.

Palkinnoksi saa... yllätys yllätys... lörppäpipon!

Haluamansa kokoisen ja haluamastaan kaapistani löytyvästä kuosista & materiaalista,

asia neuvotellaan voittajan kesken.

Ja lisäksi kaikkien vastanneiden kesken arvon pienen ylläripalkinnon.
Nyt mars mars arvailemaan, kuvasta ei laskemalla oikeaa vastausta saa - kokeilin!

Äipän myyntitapahtuma ja kirppis Kauhajoella 18.3.2012

Pompula matkaa tänne sunnuntaina 18.3.2012!

Mukana on ainakin pipoja, kukkaroita, pussukoita, puuleluja, pehmoja ja muuta kivaa!

Tervetuloa!

Tapahtuman järjestää Äippä ry

Mitä laukkuun pakataan?

Kummitytöllä on huomenna synttärit. Lempiväri on violetti, joten tein pikaisesti synttärilahjaksi violetin toilettipussukan, joka täytettiin asianmukaisilla neitokaisen tarvikkeilla.

Ulkopuoli oli juuri oikean väristä, mutta tosi ohutta tekokuituista kangasta, joten se on tikattu vahvempaan pohjakankaaseen. Sisäpuoli on keltaista vahvaa laminoitua kangasta, joten ei sotkeennu koko laukku, jos vaikka shampoopullo sattuu reissussa vuotamaan. Pussin sisällä on pari taskua, että tavarat pysyvät paremmin järjestyksessä.

Lopputulos on kyllä hyvin tukevanoloinen. Jälkikäteen ajateltuna pidempi vetoketju olisi ollut vielä parempi, mutta kiireessä otin lyhyemmän  ja sen kanssa mentiin!

Onnea rakkaalle kummitytölle!

Valoa tunnelin päässä

Koko perhe (ja puoli sukua) on ollut järkyttävän flunssan kourissa jo reilusti viime viikon puolella. Mitäpä sitä hiihtolomalla muuta tekisi kuin sairastaisi? Kun lapset taudista tokenivat ja pursuavat ääriään myöten toipunutta energiaa, kaadumme me aikuiset petiin (tai kaatuisimme jos voisimme, mutta ihan vielä nuo ipanat ei laita itselleen ruokaa...).

On muuten sitkeä tauti, vieläkin mietityttää onko tämän tunnelin päässä vilkkuva valo vastaan tuleva juna vai jotain mukavampaa.

Ompelukone kavereineen lähettelee kiukkuisia telepaattisia viestejä, mutta vielä oma vastaanottimeni on liian nuhainen reagoidakseen. Hengissä ollaan kuitenkin.

Taudin selättämistä odotellessa näin jossain tämän loistavan kierrätysidean, jonka jaan tässä muillekin:

Mitä näet alla olevassa kuvassa?

No sehän on tietysti hanska!

Tutoriaali oravan tekemiseen löytyy täältä! 

Miten ihmeessä en ole tähän aikaisemmin törmännyt?

Kuvat lainattu netistä.

Paita = Paita+Bokserit

Sain ystävältäni muutamia käyttämättömiä, tosi kivan tuntuisia täyspuuvillaisia trikoopaitoja. Ei viitsinyt UFFillekaan heittää, kun niissä oli firman logo. Minullehan kelpaa melkein mikä vain, ja tässä oli tarjolla laadukasta materiaalia!

Koska junamiehen vaatepula on edelleen akuutti - poika kasvaa melkein silminnähden - leikkelin ensimmäsen paidan palasiksi. Lyhythihaisesta miesten paidasta syntyi 104/110 cm pitkähihainen paita sekä 110 cm bokserit. Hihat tuli olosuhteiden pakosta tekaistua kahdesta palasta ja toisessa hihassa olleen logon peitin koiramerkillä. Valmiit helmakäänteet käytin hyväksi sekä hihoihin että alahelmaan. Lopputulos on oikein kiva! Vain muutama tilkku jäi jäljelle.

Paitoja on vielä jäljellä, mitähän seuraavasta keksisi...

Juhlia kohti

Lähipiirissä on synttärijuhlat, jonne mekin suunnistamme. Poikasella vaan juhlavermeet ovat kaapissa kutistuneet ? Tarvitaan siis synttärikelpoinen asuste.

Aikaa vain shoppailuun ei oikein ollut...

Silputtiin siis kirpparilöytö, finecord-samettinen poikien kauluspaita. Vaikka pikkumies kasvaakin hurjaa vauhtia, 140 cm vaatteisiin on kuitenkin vielä tovi. Halusin myös kokeilla Siksakkia-kirjan ohjetta, jossa isosta paidasta tehdään pienempi.

Ja tässä lopputulos, n. 110 cm kokoinen kauluspaita. Ihan mallikas mielestäni. Kaulus ei mennyt ihan kuin Strömsössä ja olisi muutenkin saanut olla hiukan isompi, mutta kiireen vuoksi saa kelvata. Enkä tiedä huomaako siinä kukaan muu vikaa kuin minä...

Kirjan koko oli 4-5 vuotiaalle, ja kavensin paitaa jonkin verran omalle 3-vuotiaalleni, samoin hihansuut tuntuivat jotenkin liian lörpöiltä. Lisäsin hihansuihin resorit, jotta koko hiha ei ui kakkulautasella vaan pysyy edes joten kuten kurissa. Mutta tällä mennään. Nopsasti tuli valmista, kun nappilistan ja taskut pystyi hyödyntämään sellaisenaan. Taskunsaumassa oleva merkkikin säilyi paikoillaan!

Oman tunikani bloggaan myöhemmin, siihen olen tosi tyytyväinen!

Valaistusta

Saimme kirpparituliaisina joskus lasimaljakon. Ihan kivan näköinen ja kokoinen, mutta kaapeissa maljakoita on... no monta. Kuinka monta maljakkoa ihminen tarvitsee?

Minä sitten ideoin ja mies toteutti. Syntyi kiva ja tunnelmallinen valaisin. Tykkään!

Tunika

Tämä ohut collegepalanen hyppäsi väkisin syliin Eurokankaan palalaarista, siinä kun oli niin oman tytön värit. Aikansa typsy selaili lehtiä ja tuli siihen tulokseen, että 

Tina-tunika (OB 4/08) olisi juuri passeli.

Ja sitäpä minäkin olin katsellut ja ajatellut tytölle ehdottaa!



Eilen sitten pipojen surauttelun lomassa tein työtä käskettyä, sekä saumurissa ja ompelukoneessa sattui olemaan sopivan väriset langatkin! Koko 128 cm ja juuri hyvän kokoinen vaikka pelkäsin että turhan reilu tulee. Nyt on hiukan vielä hiukan mekkomainen, mutta tytön kasvaessa käy sitten tunikana ihan oikeasti!

Kiire tuli kuvata, tämä lähti jo tytön päällä eskariin tänä aamuna!

Samalla tuli osallistuttua fb:n Ompeluelämää-ryhmän Raidattaa! -haasteeseen...

Kaaos!

Niin on touhua riittänyt ettei bloggaamaankaan ehdi!

Kangaskasoja, leikattuja palasia, tilkkuja, silppua, puolivalmiita töitä...

Pipotehdas on täydessä käynnissä ja ruokalappujakin on pieni pino tehtynä...

Mekkoja ja haalareita leikattuna ompelua odottamassa...

On omille lapsille, tilattuja ja kevättä varten tehtyjä...

Toivottavasti pian saan esitellä valmiit pinot!

Raidallista

Tyttö sai oman hupullisen mekkonsa, ja vuorossa oli huppari pojalle! Fb:n kangashamstereista haalittu mukavan paksu oranssi-ruskearaidallinen college muotoutui 104/110 cm huppariksi pienelle sirkusakrobaatille.

Kaavana oli ihan perusmallinen raglanpaita, johon vain lisäsin hupun.

Tykkään, ja poika tykkää myös!

Huomaan myös etten näytä tajuavan kuinka poika kasvaa - ja nopeasti. Olen sitkeästi käyttänyt 100 tai 104 cm kaavoja, vaikka poika on jo tovin ollut metrin paremmalla puolella. Eiväthän ne tuotokset pieniä ole, mutta suunniteltu kasvunvara jää välillä aiottua vähäisemmäksi. Täytyy vissiin siirtyä 110 cm kaavoihin...

Tyttö,sinä olet tähti

Tämä "tilaus" tuli omalta tyttäreltä: Piti saada mekko tai paita, jossa on huppu ja tästä nimenomaisesta tähtitrikoosta. Suostuttelin, että laitetaan hupparimekkoon hihat raitatrikoosta kun sitä kaapissa oli ja sopi hyvin väreihin, ja niin tehtiin.

Mekko on tehty pääosin Nelli Nuudelipään mekon 122/128 kaavalla (SK 4/2008).

Pääntielle lisäsin toiveiden mukaisesti hupun ja resorin, samoin hihansuut tein ohjeesta poiketen.

Huppuun en vuorta laittanut ettei tule turhan raskas, resori kuroo reunaa hiukan kokoon.

Tyttö tykkää kovasti ja pisti heti päälle kuten kuvasta ja ryppyisyydestä huomaa.

Muuten oikein sopiva ja hyvä kaava, mutta kainaloihin olisin kaivannut hiukan enemmän väljyyttä ja liikkumavaraa, vaikka tein reiluin saumavaroin. Sopiva se on mutta silti... Jälkiviisautta, en tätä tekovaiheessa hoksannut eikä tietenkään tyttö ollut vieressä tekelettä päälle sovittamassa ennen hihojen kiinnitystä. Kangas on kyllä kutistettu, mutta jos silti vielä menee kokoon pesussa, niin täytyy miettiä mitä asialle voisi tehdä.

Edellisestä huolimatta mekko onnistui kivasti ja pieni asiakkaani on oikein tyytyväinen!

Isin tyttö

Erittäin mielenkiintoinen tilaustyö!

Sain tilaajalta miesten kauluspaidan, mukavan ja pehmeän. Harmittavasti rintataskuun oli jäänyt muistilappunen, joka oli värjännyt pesussa taskun kohdan kellertäväksi.

Ei lähde enää puhtaaksi.

Koska paita oli mieluista kuosia ja muutenkin mukava, pyyntönä oli uusiokäyttää paita isältä vuoden ikäiselle tyttärelle mekoksi siten, että nappilista tulisi keskelle taakse. Muuten sain vapaat kädet, lisäevästykseksi tiedustellessani sain, että ohuen vuorin voi laittaa.

Siispä paita paloiksi!

Syntyi suloinen sunnuntaimekko! Melko simppeli, liivimekon mallilla.

Ohut ja pehmoinen vuoriksi passeli puuvilla on peräisin fb:n kangashamstereista.

Reunakantti on samaisesta paidasta täysvinoon leikattua suikaletta. Helma kaipasi hiukan somistusta lisukkeeksi, ja siihen ompelin valkoista polvekenauhaa kanttauksen reunaan. 

Lopuksi en voinut vastustaa kiusausta, mekko suorastaan huusi pitsiä hiukan pilkahtelemaan päällysmekon helman alta!

Koska paita oli kokoa XL ja neitokainen kokoa 80 cm, paidasta jäi vielä reilusti jäljelle. Tietenkin hepeneen kanssa tarvitaan pikkuiset pöksyt vaipan peitoksi. Tein siis söpöset hiukan pussittavat pöksyt, vyötäröllä on säätövaraa kuminauhassa.

Ja kuten pyydettiin, nappilista hyötykäytettiin sellaisenaan taakse, vain ylimmän napin lisäsin, sekin löytyi paidankauluksesta. 

Vielä oli yksi hiha koskematon... siitä siis vielä asun täydennykseksi kevyt resorireunainen kesähuivi, jonka reunan huolittelin myös vinokaitaleella. Pisteeksi i:n päälle vielä hiuspompulat kutrien kurissa pitämiseen. No, toistaiseksi vielä kampaus on mallia lyhyt :D. Nämäkin napit irroteltiin hihansuista. 

Montaa tilkkua ei jäänyt jäljelle.

Neitonen sai kokonaisen vaatekerran visiitillä iskän vaatekaapille ;D

Lähitulevaisuudessa on luvassa muitakin uusioprojekteja!

Väriterapiaa talven ihmemaassa

Kirkkaanvalkoisessa lumisessa maisemassa kylpee huurteinen koivu auringonvalossa, oksillaan miljoona kimmeltävää timanttia. Ulkona lähes -25 C.

Hetken on kuitenkin keväinen olo, sillä sain värikkään tilauksen. 2 paitaa, 2 pipoa.

Pöllötrikoinen paita 140 cm ja keltainen apina-leijonapaita kapeampaa mallia, koko 116 cm.

Kahdeksanvuotiaalle lörppäpipo, JNYn metsävelourista, koko XL ja kirahvitrikoinen M-kokoinen lörppis melkein kuusivuotiaalle. Kaksivuotiaalle lähti jo aiemmin leijonavelourinen valmiina ollut pipo. Sain kuvan lapsista uudet pipot päässä.

Siinä vasta väriterapiaa talven valkeuteen!

Välipala

Olen tehnyt sekä tilauksesta että muuten vain kypärämyssyjä, mutta oma tyttö on jostain omituisesta syystä jäänyt ilman. Nyt reippailla pakkasilla olikin hyvä, että sain viimein sutaistua yhden myös tytölleni.

Kypärämyssy on aika ohutta mutta silti mukavasti lämmittävää merinoribneulosta, ihanan pehmeää! Ulottuu reilusti niskaan ja pysyy paikallaan alareunan kanttauksen ansiosta. Aiemmin tytöllä oli ihan kaupasta ostettu kypärämyssy ja se oli niskasta tosi lyhyt ja aina nousi takin alta. Nyt on hyvä. Hiukan pienemmänkin olisi voinut tehdä, neulos on tosi joustavaa!

Vanhaa taloa remontoidessa tulee ties mitä yllätyksiä eteen. Tämä ylläri paljastui olohuoneen paneeli-, tapetti- ja huokolevykerrosten alta... ja sai kyllä hymyn huulille!

Seinähirret jäävät näkyville, joten tämä taideteos siirtynee historiaan..

Mistä ihmeestä saisi vuorokauteen tunteja lisää?

Pikku mekkosia

Lisää vieraita! Kuten ihanainen Iisakin, ystäväni tytär syntyi viime kesän kynnyksellä. Ja se muutto se muutto... eipä tullut "asianmukaisesti" onniteltua tälläkään kertaa.

Tälläkin kertaa syntyi liivimekko, kokoa 80 cm. Kankaana Metsolan vihreä hippikukkajoustis. Mutta... halusin myös kokeilla uusimman Ottobren essumekkoa enkä osannut päättää kummanko teen, joten tein sitten molemmat. Ystäväni sai valita kumman tytölleen haluaa!

Rumpujen pärinää... valituksi tuli vihreä joustofroteemekko.

Omppumekko lähti sitten toisen ystäväni mukaan.

Mekko on muokattu versio Ottobren ohjeesta: Marimekon omppupuuvillaa, joka on pinnalta samettisen pehmeää. Mekko on yhdestä palasta, ilman applikointeja ja vuorittamaton, vain olkaimet on vahvistettu. Kun kerran on kesämekko mielessä, tuntui, että tästä olisi tullut ihan tönkkö jos siihen olisi vuorin laittanut. Kanttaukset vaaleansinistä satiinikanttia.

Minulla on jossain kaapissa vanha hyvin samantyyppinen essumekon kaava, täytyy kuulostella miten tämä malli istuu päälle vai kaivanko vanhan ja hyväksi havaitun version esiin.

Välillä on kiva kokeilla jotain uutta!

Meillä olikin vipinää viikonloppuna, iso porukka vieraita yökylässä. Kaikkiaan väkeä oli oma porukka mukaan lukien 13 henkeä, josta pikkuväkeä 8.

Huh sitä menoa!

Kivaa oli ja hyvin mahduttiin - uusiksi otetaan varmasti!

Seuraavaksi tilaustöiden kimppuun.

Helposti valmista

Kerran käteen tarttui jonkin kirpparin tilkkulaatikosta pala raitatrikoota kymmenellä centillä. Nyt se osui jälleen silmiini, taisi ollakin aikuisten topin irti leikattu helmaosa. Alakäänteet valmiina, samoin sivusaumat. Eihän se tarvinnut kuin vähän kuminauhaa ja tyttö sai uuden hameen. Hiukan reiluhko pituudeltaan vielä on, mutta harvemmin nuo ipanat tuppaa kutistumaan, yleensä se on päin vastoin ;D. Kotona käy kyllä hyvin!

Edelliseen postiin viitaten, surauttelin sitten ne toisetkin pitkät kalsarit valmiiksi. Hyvät tuli näistäkin ja ihan himppusen pidemmät. Samanlaiset ja -kokoiset kuin ne aiemmatkin. Naurattaa nämä kyllä, etukiilan sisäpuoli on molemmissa trikoota, ja kuvissa kurkkii sammakko! Hyvän tuulen pöksyt siis.

Kasvupyrähdys

Yhtäkkiä huomasin, kuinka melkein kaikki vaatteet pikkumiehen kaapissa olivat kutistuneet; hihoista vilkkui ranteet, paidanhelman alta napa ja housunlahkeista sääret. 

Poika kolmevee on ottanut kasvuspurtin!

Ensiavuksi talvikeleille pitkiä kalsareita, koska akuutein vaatepula kohdistui niihin. Päätin tehdä 104 cm reiluhkoilla lahjepituuden saumavaroilla jotta on sitten kasvunvaraa. Muttamutta... niistähän tuli just eikä melkein sopivat! Seuraaviin teen vielä lisää pituutta.

Kankaana käytin Metsolan kovan onnen joustista, joka päästi punaista väriä valkoisiin osiin kutistuspesussa. Reklamaation Lasten Metsola hoiti oikein mallikkaasti, mutta silti harmitti kun oli pitkä pätkä kivaa kangasta jota ei oikein mihinkään voi käyttää eikä poiskaan myydä. Kangas näyttää valmiiksi nuhjaantuneelta kun valkoiset osat hennosti punertavat. Tähän tarkoitukseen on kyllä juuri passelia ja kangasta riittää vielä muutamiin pitkiksiin... seuraavat ovatkin jo työn alla.

Kovan onnen materiaaleihin kuuluu käyttämäni resorikin: ostin Marimekolta taannoin valmiiksi pussitettua resoria. Ei ole napakkaa tämä ei, löysää ja lörppää - tosin pehmeää, mutta kuten tuo joustiskin, tähän juuri sopivaa!

Kaava pitkiksiin on sekoitettu parista valmiista kaavasta ja loput omasta päästä: sepaluksen jätin laiskana ja mielestäni tarpeettomana pois ja etukiilan saumat on ommeltu kokonaan pussiin, jotta ei varmasti hierrä mistään.

Nyt kun remontti taas jatkuu, vaikuttaa se näemmä heti bloggaus- mutta ei juuri ompelutahtiin; minä pyörin ympyrää olohuoneessa ja yritän päättää lattian ja muurin väriä väriviuhka kädessä. Mies pyörittelee päätään ja ihmettelee mikä siinä sävyn valinnassa on niin kovin vaikeaa ;D

Ihanainen Iisa

Meillä kävi vieraita. Yksi heistä oli aurinkoinen ja syötävän suloinen Iisa-tyttönen. Iisa syntyi viime kesänä, ja omissa muuttohässäköissä vauvaonnittelut jäivät hiukan puolitiehen, joten nyt oli aika muistaa neitokaista.

Marimekon pallotrikoosta valmistui pikkuinen liivihame, kokoa 80 cm ja n. vuoden ikäiselle (toivottavasti) sopiva tähtikuvioinen neliöpipo. Tällä kertaa en laittanut heijastinta sivusaumaan, vaan eteen applikoin isomman tähden heijastinkankaasta. Pakettiin pakattiin mukaan vielä miehen tekemä puuauto.

Uuden vuoden paitapino

Ihan ensiksi:

Hyvää uutta vuotta kaikille!

Uusi vuosi tulee aloitettua muutamalla paidalla: nämä apina-leijona - ja norsupaidat menevät tuliaisiksi serkuille - kunhan joskus sinne saakka päästään.

Perus-raglanhihaiset paidat, turkoosin koko 128 cm ja punaisen norsupaidan koko 110/116 cm. Onnistuin leikkaamaan etukappaleen niin, että keskellä rintaa on painovirhepaholainen, ainoa isompi koko kankaassa, joten siihen päälle applikoin hiukan isomman norsun. Tuo bambu-luomupuuvillainterlock on todella ihanan pehmeää, melkein kuin silkkiä.

Tämä paita puolestaan on jäänyt bloggaamatta, se oli marraskuisessa synttärilahjapaketissa omalle pikkumiehelle. Koko 104 cm ja hihansuissa käännettävät resorit ettei jää heti pieneksi.

Niin, ja miksei nuo ylemmät paidat ole jo serkuilla? Aiemman vierailuyrityksen vesitti tapaninpäivän myrsky, joka kaatoi talomme ympäriltä 13 kuusenjärkälettä. Näistä ihmeellistä kyllä vain yksi kaatui talon päälle. Onni onnettomuudessa, selvisimme aika pienin vahingoin.  No, puusavottaa on riittänyt ja riittää vielä hetkeksi aikaa...



Myrskyn jälkeen näytti tältä, onneksi nyt piha alkaa
vähitellen näyttää jo pihalta eikä metsätyömaalta



Metsäisiä tunnelmia

Tilaustyönä tehty vuorillinen huppari kokoa 92 cm ja neliöpipo n. 2-vuotiaan kokoa ihanasta Nordic Forest -velourista. Setti oli joululahja tilaajan kummipojalle, joten lupasin julkaista kuvat vasta näin joulun jälkeen.

Hupparin vuoriksi valikoitui raikas ja pehmeä vihreä trikoo, neliöpipossa napakampi jerseyvuori. Hupparin resoreina tummanruskeaa ja limenvihreää. Hihoissa on käännettävät resorit käyttöikää lisäämässä.

Voi pojat että näitä oli mukava tehdä. Kangas on edelleen niin syötävän ihanaa. Itse olen lopputulokseen todella tyytyväinen. Nämä oli kiva lähettää asiakkaalle pukinkonttiin laitettaviksi.

Joulupukin säkin sisältöä

Tonttupajalla on pitänyt kiirettä!
Tässä muutamia ompeluksia, jotka ovat paljastuneet pukin kontista.

Perheemme ballerinalle päiväpeitto ballerinakeijukankaasta.
Taustapuolella vaaleanpuna-valkoraidallista tikkikangasta.
-Tyttären kommentti: "Äiti, nyt sun ei tarvii tehdä mulle päiväpeittoa kun pukki toi tämän! 
Pukillakin on samaa kangasta!"
(Keijukankaan tyttö valitsi aiemmin syksyllä itse päiväpeittoa varten...)

Junamiehelle Metsolan autotrikoosta 104 cm paita.

Tyttärelle velourinen sydänmekko 122 cm.

Serkkupojille lörppäpipot; 3-vuotiaalle metsävelouria ja 6-vuotiaalle kettuvelouria. Molemmissa trikoovuori.