Ja juna kulkee vaan...

Puulelurintamalla uusin tulokas on Pieni Veturi. Sopii pieneen ja isompaankin käteen. Veturi on koivua ja pintakäsitelty pellavaöljyllä. Tsuku-tsuku lähdetään!

Myös pieni arsenaali uusia traktoreita on valmistunut pienille (ja miksei isommillekin) farmarinaluille. Traktori on myös koivua ja samoin pellavaöljyllä pintakäsitelty kuin veturikin.

Leppoisaa juhannusta

Otsikko sanookin jo kaiken olennaisen, eli rattoisaa, leppoisaa ja ihanaa juhannusta!

Apilaniitty

Joskus tuli ostettua apilajoustofroteeta muutama pätkä.

 Omalle tytölle tein liivimekon, mutta muuten lapsukaiset ei oikein ole apiloille lämmenneet. No, tilaustöihin sitten. Ja näitä niistä on valmistunut.

 Pitkälahkeinen haalari 80 cm ja 3 ruttupipoa 46-48cm

 Pitkähihainen paita 86cm ja myssy 44cm päähän.

Lyhythihainen teeppari 86cm, kypärähattu ja neliöpipo 50cm.

Nämä kaikki eri tilaajille.

Vielä on muutama apilatilaus tekemättä, mutta sitten apilat on loppu, slut, finito.

Suvetar

Tämä tilaustyö valmistui jo hiukan ennen koulujen päättymistä, kesäinen juhlamekko 7-vuotiaalle tytölle mittojen ja toivomusten mukaan, itse valitusta kankaasta.

Kerran sovitettiin yläosaa ja sitten ommeltiin valmiiksi. Syntyi kevyt kesäinen mekko.

Omasta 7 vuotta täyttävästä tyttärestäni ei sovitusavuksi tässä tapauksessa ollut, sillä asiakkaani on hurjan pitkä tyttö, pituuseroa tytöillä on arviolta 15 cm, oma tytär on ihan keskivertopituutta.

Vyötäröpitsi jatkuu takana rusetiksi solmittavana ja vuorin helmassa on pitsi, joka vilahtelee mekon helman alta silloin tällöin.

Ulkokuvissa on hiukan toivomisen varaa, omenapuut  kukkivat ihanasti, mutta mikä ihme siinä on, että sillä hetkellä kun yrittää ottaa kuvaa, tulee kova tuulenpuuska ja mekko on lähes vaakatasossa. Joka kerta.

Samaan tilaukseen lähti vielä 2 resorireunaista kesähuivia, joissa on takana säätömahdollisuus.

Lahjakasta sakkia

Eilen oli Viimeinen Eskaripäivä. Mihin meni kokonainen vuosi?

Pikkuisesta tytöstä kasvoi hiukan isompi tyttö, joka syksyllä aloittaa koulutiensä.

Kiitokset ihanille eskariopeille koko perheen puolesta!

Lahjaksi veimme hiukan isompikokoiset pussukat, joiden sisällä on tyttären tekemä kortti.

Omalta pihalta poimittiin vielä kielokimput, jotka kiireessä jäivät kuvaamatta.

Omenapuiden kukkaloistoa pitää vielä ihastella, toivottavasti sade ei huuhtele kaikkea alas...

Hoops! I did it again...

Tämän suutarin tyttö kulkee kohta yläosattomissa, kun äiskä ei ompele tytölle kesäpaitoja ja kaapissa on vain pieneksi jääneitä kittanoita. No, nyt tuli muutama tehtyä.

 

Norsutrikoosta tein uusimman Ottobren Hoops-paidan, reiluin saumavaroin, hihoihin laitoin kanttausten sijaan resorit ja helmaa pidensin, lehdessä taisi olla koot vain 122 cm saakka ja paita näytti kuvissa melkein napapaidalta.

Samaan syssyyn valmistui toinenkin samanlainen.

Hihapyöriöitä rypyttäessäni mieleen hiipi outo deja vu -tunne, ihan kuin samanlaista olisin ennenkin tehnyt. Ja olenhan minä!

Maaliskuussa piirtelin omasta päästä kaavat tähän mekkoon (jonka unohdin kaiken lisäksi silloin blogata, kun lähti suoraan neulan alta käyttöön enkä tämän parempaa kuvaa ehtinyt napsaista). Tämähän on yläosasta hyvin samanlainen kuin tuo Hoops.

Hih, olin aikaani edellä!

Hiukan täytyy vielä hehkuttaa: Nyt kun olen päässyt hyviin väleihin sekä nauhan- että helmankääntäjän kanssa, on elo peitetikkarin kanssa erittäin mukavaa  :)

Ei tarvitse arastella ompelusten nurjaa puolta vaan voi jopa yllyttää katsomaan nurjalle!

Omenapuiden katveessa

Jo jonkin aikaa olemme pähkäilleet, mihin ihmeeseen viimekesäisessä muuttokuormassa pakattiin riippumatto. Mukaan se tuli, mutta mihin se laitettiin? Ilmeisestikin johonkin äärimmäisen hyvään talteen.

No, se olikin aika kulahtanut, ja kangastahan minulla riittää, joten uuden tekoon mars!

Nyt kelpaa makoilla omenapuiden alla! Riippumatto on kaksinkertaista enstexiä, ja reunojen kujat vahvaa kangasta. Simppeliä, mutta voi niin nautinnollista.

Ja silloin kuin silmiä malttaa raottaa, voi ihailla omenapuiden kukintaa.

Tämä versio on ensimmäinen prototyyppi, mutta kunhan saamme systeemin vielä hienosäädettyä, teemme näitä myös tilauksesta.

Ihanaa, kesä!

Synttäritouhua

Tytär oli ystävänsä synttärikemuissa, ja tietenkin lahja päivänsankarille piti olla. Yhdessä mietittiin mitä pakettiin voitaisiin kääriä. Tyttö oli udellut etukäteen värimieltymyksiä, ja lopulta sitten kertoi mitä lahjaksi viedään:



Tytär: "Tehdään pussukka"

Minä: "Sellainen pienikö?"

T: "Ei, vaan isompi, penaalin kokoinen. Ja kesähuivi."

M: "Millaiset ne pitäisi olla?"

T: "Minä valitsen kankaat. Ja koristeet. Ja koristeiden paikat."

M: "OK."

Tämä asiakas tiesi mitä halusi, eikä minulle jäänyt kuin toteuttajan osa.

Siis helppoa kuin heinänteko. 

Tarkan arvioinnin jälkeen pussukka tehtiin sinisestä valkopilkkuisesta puuvillasta ja kesähuivi vihreästä tähtitrikoosta. Pussukan sisäpuoli on kerniä, ja kesähuivissa on napilla säädettävä kuminauha.

Pussukan sisälle laitettin Tärkeitä Tavaroita kuten hiuspompulat ja huulirasva.

Tämä toinen pussukka lähti jo aiemmin keväällä toisen kaverin synttäripakettiin.

Uusi logo!

Vihdoinkin Pompula sai ihka oman uuden logon!

Samalla tuli raikastettua bloginkin ilmettä.

Niin on kiirusta pitänyt, ettei blogiakaan ehdi päivittää, mutta kyllä tämä tästä pikapuoliin...

Logon on suunnitellut Antti Metsäranta ja olen uuteen ilmeeseen enemmän kuin tyytyväinen!

Mekkoja maailmalle

Kaikki kolme mekkoa ovat tilaustöitä

Ensimmäinen mekko on perusmalllinen 86 cm liivimekko interlock-trikoosta. Ihanan kesäiset värit. Kaveriksi kesähuivi samasta kankaasta. Helppo vetäistä päähän, eikä tarvitse solmia.

Tätä tehdessä mietin, voiko tämä mahtua kenenkään päälle, niin pieneltä se näyttää...

62 cm joustofroteemekko tulevan kesän vaaville.

Viimeisestä mekosta alkoi olla suorituspaineita, sillä tilaus kuului: "Tekisitkö jonkun Suomi-mekon viemisiksi Ranskaan... 92cm kokoisen?" Aikani pähkittyäni päädyin Maija Isolan suunnittelemaan Samovaari-kankaaseen. Kangas näytti kovin tummalta ja mietin että onkohan tämä kovin synkkä.

Lopputulokseen olen itse hyvin tyytyväinen.

Suomalaisen suunnittelijan klassikkokangas, hyvin perisuomalainen väritys ja skandinaavisen simppeli liivimekko ilman mitään ylimääräistä. Kangas pääsi oikeuksiinsa hienosti ja mekko on ohuella mustalla puuvillalla vuoritettu.

Todellinen Suomi-mekko.

Harjoitus tekee mestarin

Pari sekalaista juttua, kaikki tarpeellisia mutta mallit valittu harjoittelua silmälläpitäen. Jaa minkä harjoittelua? Omistan 2 uutta lelua, nauhankääntäjän ja helmankääntäjän peitetikkikoneeseen. Monen käsittämättömän kommelluksen jälkeen aloin jo epäillä, etteivät ne koskaan meille saavukaan...

Ensiksi harjoittelin kangassoiroihin ja sitten leikkelin lapsille vaatetta. Nyt alkaa jo sujua, ja täytyy kyllä sanoa, että kun uusien neulojen myötä hyppytikkiongelmakin otti ja katosi, tämä on jo tosi mukavaa ompelemista!

Tyttärelle kesäinen yöpaita, hempeiden keiju-unien näkemistä varten. Kaavan piirsin villisti vapaalla kädellä, hiukan aluspaitaa apuna käyttäen. Koko n. 128 cm

Pojalle muutama t-paita, kokoa 110 cm. Mörököllipaita on, kuten kuvasta näkyy, edellisessä elämässään ollut kirpparilta mukaan napattu naisten t-paita. Se vain oli pakko ostaa tuon tekstin takia.

Sinivalkoraidallinen t-paita on lähtöisin samasta paikasta kuin nämä.
Jälleen yksi miesten mainospaita sai uuden elämän.

Junapaidan kankaat ovat uusia, punainen kirpparilöytö ja junainterlock ja oranssi trikoo fb:n kangashamsterit-ryhmästä haalittu.

 

Vielä yksi säätö pitää saada selätettyä, differentiaalisyötön säätö nimittäin. En halua että pääntie rypyttyy kaitaletta ommellessa, mutta jos säätö on liian suurella, pääntiestä tulee turhan iso. Tai sitten pitää leikellä pääntiet pienemmiksi. Lisää harjoittelua luvassa.

Kesän merkkejä

Vielä ovat trikoopipot tarpeellisia, mutta hiukan kesän tuulahduksiakin on jo ilmassa!

Näistä pipoista toinen on matkalla 8-vuotiaalle pojalle, joka valitsi itse pipokankaan ja pinkki pipo on jo 2-vuotiaan tyttösen päässä.

Ja se kesän tuulahdus on tässä: ensimmäiset kesähuivit ovat matkalla 6- ja 2-vuotiaille siskoksille, ja toinen tähtihuiveista on 6-vuotiaan ystävälle, tytöt kuulemma tahtoo kovasti olla "samiksia". Ei tarvitse solmia, on helppo sujauttaa päähän, huivissa on resorireuna.

Loppuun vielä yksi tilauspipo, tämä puolestaan lämmittää aikuisen päätä. Harmaa tähti on heijastinkangasta.

Farkkutunika

Ihanaa, jotain omaan vaatekaappiin!

Tämän aiemmin tekemäni tunikamekon innoittamana tein hiukan lyhyemmän version kirpparilta kotiutetusta ohuesta joustavasta farkusta. Tämä on just niin mun malli. Tykkään.

Vielä on harkinnassa, pitäisikö jotain koristusta lisätä - kenties helmaan koukkunauhaa tms.

Laitetaan hippi lihoiksi

Ei millään voinut vastustaa tuota otsikkoa, se vaatimalla vaati päästä julkiseksi :D. Kysymys on siis kankaasta, jota on hartaasti marinoitu kaapissa ja nyt viimein näytin sille saksia oikein urakalla. En ole siis aloittanut uutta karumpaa uraa ;D

Ensin leikkelin mekon omalle tyttärelle. Tein tarkoituksella 128cm mitoituksella eli reilun, jotta ei jää heti pieneksi, uutta mekkoa samasta kankaasta kun lienee turha haaveilla.

Ennen kuin huomasinkaan, oli pyyntöä yhdeltä sun toiselta taholta tehdä pipo tai liivimekko. Tuo yksi mekko riittää meille, joten mikäpä siinä.

Liivimekko 92/98 cm, mukavan väljää perusmallia, on lähdössä uuteen kotiinsa.

Neliöpipoja tuli surauteltua useampia, malliksi tässä yksi.
Kaikki nämäkin ovat jo maailmalla.

Nyt punaisesta hipistä on jäljellä enää kasa tilkkuja, jotka odottavat pääsyään erääseen suunnitteilla olevaan projektiin - katsotaan missä vaiheessa pääsen sinne saakka!

Kaavakokeiluja

Muutama kaavakokeilu tähän väliin vaikka valmistuivatkin jo tovi sitten.

Oma poika sai nämä kaappiinsa kesää odottamaan, onnistuivat kertalaakista ja ensimmäinen versio on jo hyvin käyttökelpoinen, ihan pikkupikkuviilausta kaavaan tarvittiin.

 Eivät ole monimutkaiset nämä sivusaumattomat resorivyötäröiset shortsit, mutta olen silti niistä ylpeä, kaava on 100% oma.

Tytär sai puolestaan kellohelmaisen resorivyötäröisen hameen. Kirjainkangas on aika hauska, sillä se näyttää ihan farkulta, mutta on pehmoista ohutta puuvillakangasta! Alareuna on kantattu punaisella satiinikantilla ja tyttö halusi vielä koristenauhankin somistukseksi. Pikkukuvassa koristenauha vielä puuttuu.

Eilen illalla tuli surauteltua pojalle vielä parit 110cm raitabokserit vanhalla hyväksi havaitulla kaavalla. Jonkun älynväläyksen seurauksena keksin, että lahkeidensuihin voisi kokeilla peitetikkarin uutta helmankääntäjää - noin opiskelumielessä. Hyvät tuli, mutta lahkeensuiden nurjat puolet eivät oikein kestä päivänvaloa. Harjoittelu tulisi ehkä suorittaa hiukan helpommalla ja ennenkaikkea isommalla vaatekappaleella. Tai sitten vain jatkaa kangaskaitaleilla...

Piposavotta jatkuu

Kevät tulee - ihanaa!

Pipoja on surruteltu, osa tilattuja, osa valmiista varastosta myytyjä, tässä on vain murto-osa maailmalle lähteneistä!

Tämä pipo on niiiiin pikkuruinen,

tilaustyönä tehty muutaman kuukauden ikäiselle vauvelille.

 Ensimmäiset leskenlehdet poimittin jo viikko sitten ja nyt oman pihan sinivuokot ovat jo nupullaan!

Kullannupuille

Tuli aivan vastustamaton hinku tehdä jotain pikkuisille kullannupuille. Siksi siis kolme vauvanpeittoa, sellaisia mukavia kölliä, rattaisiin sopivia ja poskelle pehmeitä.

 

Raidallinen peitto joustofroteeta, nurjalla puolella pehmeä interlock-neulos. Leijonapeitto trikoota, nurjalla ohut puuvillacollege ja sydänpeitto molemmin puolin sydämellistä interlock-neulosta.

Kelpaa pikkuisten olla !

Näitä puuautoja on syntynyt mieheni verstaalla ja lapset ovat toimineet testaajina. Viimeiseen saakka koko perheen voimin hiottu malli!

Koivuinen kaara rullaa mukavasti ja sopii kivasti käteen. Käsittelynä vain pellavaöljy.

Viimeiseen saakka vauhdikas viikko, ompelua, Virallisia Asioita, hiukan flunssaa, vieraita, pihatöitä jne... toivottavasti pian on kerrottavana Uutisia! 


Edit: Liekö syynä Facebookin uudistukset vai mikä, näemmä kaikki tykkääjät on kadonneet :C .
Ei kuitenkaan lannistuta, pian Pompulalla on oma Fb-sivu, pysykäähän kuulolla.
Muutakin uutta on luvassa!

Arvauskisan voittajat

Pipoarvauksen osallistujamäärä jäi yllättävän pieneksi.

Sitäkin yllättävämpää oli, että joukossa oli yksi tarkalleen oikea vastaus.

Kuvassa pipoja on 97 kpl ja oikean arvauksen antoi lauruska_87, onneksi olkoon!

Lupasin arpoa myös yllätyspalkinnon ja 6-vuotias onnetar nosti kulhosta arvauksen 63 pipoa, arvaus tuli nimimerkillä pksaar.

Ja koska onnettaren pikkuveli sai hepulin kun ei saanut toimia arpojana, tuli arvottua vielä lohdutuspalkinto, joka osui arvaukselle 44 pipoa, eli Ninalle :D

Onnittelut voittajille ja kiitos osallistuneille!
Kaikille kolmelle voittajalle laitan sähköpostia ja palkinnot esitellään myöhemmin!

Tik tak

Vielä on reilu vuorokausi aikaa osallistua pipoarvaukseen! Hop hop!

Pitkästä aikaa näytillä jotain puusta tehtyä.

 Taitava mieheni teki muutaman kellon, jotka ainakin omat lapset olisivat mielellään ottaneet huoneidensa seinille!
Kellot on tehty tukevasta koivuvanerista ja toimivat yhdellä AA-paristolla.

Lapset jo innokkaasti ideoivat uusia kellomalleja - ja hyviä ideoita heillä onkin!



Heppakellon koko on n. 30 x 37 cm ja helikopterin n. 32 x 30 cm
Heppakellolla on jo uusi omistaja



Vaaleanpunainen heppa on saanut kavioihinsa, harjaansa ja häntäänsä punaisia korostuksia, ja helikopterilla voi ajatus lentää mihin kellonaikaan tahansa.

Junakellojen koko on n. 22 x 22 cm
Sinisellä junalla on jo uusi kuljettaja.

Pääseekö junakellojen kanssa aikamatkalle?
Someron seudulla huomenna liikkuvat, tulkaahan Kevät-Ruokavaan!