Tykkää tästä blogista

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Juna lähtee!



Minut pyydettiin mukaan Minkiön maalaistorille. 




Minkiö sijaitsee Jokioisissa ja siellä on mitä idyllisin asema vanhanhaikaisine asemalaitureineen ja -rakennuksineen. Minkiön asema on Jokioisten Museorautatien keskusasema ja museoradalla liikennöivät höyryvetoiset museojunat kesäsunnuntaisin. Sunnuntaikyyteihin pääsee mukaan kuka vaan piletin ostamalla, ja junia ja resiinoita voi myös vuokrata omaan käyttöön. 










Asemalla toimii kesäsunnuntaisin myös kahvio. 














Entisajan tunnelmaa lisää ajanmukaiseen asustukseen pukeutunut junahenkilöstö. 














Tänä sunnuntaina oli Minkiön aseman pihapiirissä maalaistori. Oli erittäin mukava tapahtuma, ilma upea ja miljöö mitä mahtavin. 
Ja yllätys yllätys, puujunia jäi kotiinviemisiksi vain kaksi! Olisikohan ympäristöllä ollut vaikutusta asiaan?






Mukava sunnuntai vietettiin koko perheen voimin, osan ajasta mies ja lapset ajelivat höyryjunan kyydissä Jokioisille ja takaisin. Itsekin pääsin höyryjunan kyytiin viime syksynä. Suosittelen, oli tosi mukavaa! 



Kiitos kaikille kivoille ihmisille, jotka kävitte ostoksilla ja juttelemassa - ja tietenkin myös järjestäjille. Tunnelma oli aivan mahtava. Tulemme mukaan uudelleenkin!



Muistutukseksi itselle, ensi kerralla ei kannata lähteä myyntikeikalle ilman katosta. Rintamus  ja toinen puoli naamasta on... no sanotaanko että minua voisi luulla liikennevalon identtiseksi kaksoseksi... ei voi mitään, tyhmyydestä sakotetaan.


sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Purkkikansaa

Keskikesän juhlaa on vietetty perheen kesken. 


On grillailtu, pelailtu, fillaroitu, nautittu auringosta, tehty pihahommia, paistettu lettuja, saunottu ja oltu vaan.  Ihanaa. 






Juu, ja mummolareissun yhteydessä käyty Tykkimäessä. 
















Tyttärestä on yllättäen kuoriutunut varsinainen hurjapää.













Edellisessä postauksessa kerroin, kuinka selkeästi kierrätyshenkinen lintuemo teki pesän jugurttipurkkiin lasten leikkipaikalle. Oli kesä ja pesä ja kolme munaa. Ensin huolestuimme, hylkääkö emo pesän kun sekä poika että mies otti purkin käteensä ennenkuin tajusimme että se on vallattu. Eikö mitä. 
Muutaman päivän päästä munia oli jo viisi kun mies kävi purkin reunalta kurkkaamassa.

Lintuemo on käynyt vaivihkaa pesällään vähän väliä, mutta pitkiä aikoja ei purkissa kerralla oleskele. Lisäksi purkista ei kuulu mitään ääniä. 
Mietimme mitä tuosta tulee, uteliaisuus vei voiton ja mies kävi pidempänä taas kuikuilemassa purkkiin. Vastaan tuijotti kymmenen silmää ja viisi nokkaa. 
Purkissa on elämää!


Itse olen sen verran lyhyt, että ainoa tapa nähdä mitä purkissa on siihen koskematta, oli hipsiä viereen, kurkottaa kameran kanssa ja räpsäistä. 
Ilman salamaa - tietenkin - etteivät raukat saa traumoja. Purkissa näytti tältä:

Seuraava huolenaihe huomattiin kun emo kävi purkin reunalla, se hiukan keikahti, sillä tuo hylly, jolla purkki on, on kapea. 
Mitä jos pikkutirpat kasvaessaan keikauttavat koko asumuksensa alas? 







Nou problem, mies hivutti painot purkin ympärille jotta tämä loft-tyyppinen asumisratkaisu pysyy paikallaan. Huh. Vaara ohi.

Täytyy antaa ipanoille tunnustusta, kertaakaan ei ole tarvinnut hautomarauhasta muistuttaa.  Leikkipaikka on saanut olla rauhassa tämän ajan.

Edit 24.6. 
Iltasella näkyi yksi poikasista tepastelevan ja räpyttelevän siipiään pesän vieressä seinäosan ylälaudan päällä. 
Poikaset on lähdössä maailmalle!



Täydellisen vajavaisilla ornitologin taidoilla olen sivistänyt itseäni lintukirja kädessä ja lintusivustoja netistä tutkien. 
Lintu on todennäköisesti pajulintu. Tai tiltaltti. Tai pensaskerttunen. Tai joku muu. 
Varmaa kuitenkin on, että kyseessä on lintu.

Kuva: http://www.ollitenovuo.com/files/ollitenovuo.kotisivukone.com/Omat_kuvat/Linnustosivut/phylloscopustrochilus.jpg

Olen minä ommellutkin! 
Nämä joustofroteiset tilaushaalarit ovat jo lähteneet asiakkaalle, 



samoin kuin nämä velouriset kettuhaalarit myös.



Muista ommelluista ei vielä ole kuvia, niistä seuraavalla kerralla.


Olen myös ihan fiiliksissä uusista ihanista puuleluista, joista lisää myöhemmin!


maanantai 3. kesäkuuta 2013

Kesä!

Ihana kesä!


Ei tee mieli hautautua sisälle kangaskasojen alle, vaan olla ulkona ja nauttia. Loikoa riippukeinussa, tarkkailla lintujen pesäpuuhia, grillailla ja olla vaan. 


Jos odotit ompelupostausta, lopeta lukeminen, tässä tulee kesähaahuilua vailla tikin tikkiä. 
Tai no, vilahtaa ompelukone yhdessä kuvassa.




Omenapuut kukkivat muutaman päivän valkoisena tuoksuvana merenä. Omenapuun alla riippukeinussa loikoessa tuntui kuin yläpuolella olisi ollut mehiläispesä, niin oli surisijoilla kiirettä. 











Nyt omenapuiden kukinta on ohi, muutamassa päivässä. 


Onneksi syreenit ovat kukassa. 





Meidän perheen miehet keräsivät tytölle kielokimput ekaluokan päättymisen kunniaksi. Ulkona tuulahtelee välillä ihana ja huumaava kielojen tuoksu.












Alla olevassa kuvassa on pihallamme oleva lasten leikkikatos. 
Nyt pitää himmailla sen käytössä, sillä siellä on alivuokralainen. 


Arvaako joku missä?

No siellähän se, oikeassa reunassa olevan hyllykön ylähyllyllä olevassa jugurttipurkissa. 


Lapset leikkivät leikkejään, poika otti hyllyltä purkin alas mutta se olikin vallattu. Kolme munaa ja hienosti väkerretty pesä. Hetken pelkäsimme hylkääkö emo pesänsä mutta ei onneksi, vaivihkaa se purkkiin pujahtaa. 
Nyt pysytellään hetki etäämpänä jotta pienokaiset lähtevät maailmalle. Hymyilyttää tuo pesäpaikka, tuolla leikkikatoksessa on tohinaa lähes joka päivä. Ei ole näemmä häirinnyt. 

Nyt se luvattu ompelukoneen kuva!


Varaston perältä kaivettiin ihka ensimmäinen ompelukoneeni, Singer 533, jonka joskus kaaaaauan sitten ostin jo kypsään ikään ehtineenä (kone oli kypsässä iässä, en minä). Vuosikaudet sillä ompelin kunnes hankin uudemman ja "paremman" Berneten. Että osasinkin olla väärässä, Bernetteni oli kauniisti sanottuna ihan p*%&#. Tämä kone jäi kuitenkin varaston perälle. 
Nyt ajattelin, että tällä on tytsyn kiva opetella ompelua. Putsailin ja kokeilin. Tämähän on tosi pätevä vehje! Ompeli kokeiltaessa kuusinkertaista farkkuakin ihan tosta noin vain. Taidetaankin tytön kanssa vuorotella tällä koneella...


Pihalle oli tipahtanut suolapähkinä. Keltiäiset olivat sen hoksanneet ja sankoin joukoin ahersivat sen kimpussa. Muutaman tunnin kuluttua kokonainen suolapähkinä oli neljässä osassa. Siitä muutaman tunnin päästä ei enää paljon ollut jäljellä. 
Varsinaista joukkovoimaa. 


Jos voittaisin lotossa, kunnostaisin tämän tonttimme reunalla olevan vanhan viljakuivurin. Se on niin hieno. Sille olisi ainakin kymmenen erilaista käyttöideaa. Tiloja sinne saisi keskikokoisen omakotitalon verran kolmeen kerrokseen. Tällä hetkellä pitää tyytyä vain haaveilemaan. 
Tosin, jotta lotossa olisi edes teoreettinen mahdollisuus voittaa, pitäisi ensin muistaa lotota.





Meidän pihassa käy kirjastoauto. Ihan omassa pihassa. Huippua! Ahkerasti siellä käymme etteivät vain keksi lopettaa pysäkkiä. 









Kesä, ihana kesä.
Kuka tulisi tekemään mun työt?

perjantai 24. toukokuuta 2013

Nyt jännittää...



... nimittäin kymmenen minuuttia ja sitten alkaa järjestyksessä toinen Kankaiden yö!

Hulluja tempauksia, hurjia tarjouksia ja kutkuttavia kilpailuja, niistä on Kankaiden yö tehty.


Verkkokaupan puolelle ilmestyy klo 21 Kankaiden yö -tuoteryhmä, josta voi kätevästi bongata kaikki tarjoukset. Osa tarjouksista on voimassa koko yön, osa vähemmän aikaa, kannattaa seurailla...

Koko yön on myös voimassa postikulutarjous, tilaat sitten kerran tai useammin, postikulut ovat max 3,5e! Ilmainen toimitus yli 60e tilauksista!
Tämä vain Kankaiden yönä klo 21-09.

Luvassa blogiarvontaa, facebook-faneille on oma arvontansa, kilpailuja, tarjouksia ja vaikka mitä.

Kaikkien osallistujien menossa pysyt mukana liittymällä Kankaiden yön fb-ryhmään, niin et jää mistään paitsi.

Tervetuloa!


tiistai 21. toukokuuta 2013

Taas se tulee: Kankaiden yö!

Viime vuoden lokakuussa järjestettiin ensimmäistä kertaa Kankaiden yö - koko yö tarjouksia, kilpailuja ja yllätyksiä lukuisissa kankaita ja ompelutarvikkeita myyvissä nettikaupoissa. Mukana oli useampi kymmenen nettikauppaa.
Nyt se tulee taas!
Perjantain 24.5. ja lauantain 25.5. välisenä yönä osallistutaan taas kilpailuihin, ratkotaan tehtäviä ja metsästetään parhaita tarjouksia. 



Tietenkin myös Pompula on mukana, ja Pompulan lisäksi 28 muuta verkkokauppaa!
Liity mukaan Kankaiden yön fb-ryhmään, niin et menetä ainoatakaan tarjousta, kisaa tai visaa.
Luvassa on ihan huikeita juttuja!

Pompulan verkkokauppaan ilmestyy perjantai-iltana klo 21 Kankaiden yö -tuoteryhmä, josta löytyvät illan ja yön spesiaalitarjoukset. Osa tarjouksista on voimassa koko yön, osa tarjouksista on voimassa rajoitetun ajan. 
Tarjouksia tulee ja menee pitkin yötä niin että pää on pyörällä... 

Kannattaa pitää silmät ja korvat auki, sillä jotain saatetaan julkaista ainoastaan Pompulan fb-sivulla, osa paljastuu vain tykkääjille...
Jos saadaan 500 tykkääjää täyteen, lupaan keksiä vielä jotain ekstraa...

Tarjoukset ja muuta kivaa julkaistaan myös Pompulan Kankaiden yön blogissa.

Siispä kahvinkeitin latinkiin ja napsusormi kuntoon!

Kankaiden yössä tavataan!

Kankaiden yön virallisen kuvituksen on tehnyt PaaPiin Anniina!

lauantai 4. toukokuuta 2013

Voihan jumitus

 
 
 
Viime postauksesta onkin vierähtänyt tovi, on ollut monenmoista touhua - ja odoteltu kevättä! Josko viimein tulisi lämpimämmät ilmat, nyt kylmä tuuli pureutuu luihin ja ytimiin!
 

 
No, sentään sinivuokot ovat saaneet kukkansa auki!
 

 
 
 
 
Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna osallistuimme ensimmäistä kertaa järjestettyyn  Keksivä-tapahtumaan Ideaparkissa.
 
 
 
 
Keksivässä oli monenlaisia hienoja ja kekseliäitä kestävän kehityksen periaatteella ja kierrätysmateriaaleja hyödyntäen tehtyjä tuotteita.
Mm. rakennusalan ylijäämämateriaaleja hyödyntävä Think Today ja vanhoille tekstiileille uuden elämän antava  Onnia Fabric vain muutamia mainitakseni.
 
 
 
 
Pompula on saanut myös uuden jälleenmyyjän, Mummola lahjapuodista Ideaparkissa saa jatkossa Pompulan puuleluja! Jee!


Kauppaan on lisätty muutama farkku- ja pupukukkaro, nopeimmat napsikoot pois, pupuja on vain pari hassua kappaletta...

 
 

keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Oravia siellä täällä



Oravilla männyssä
käpy kävi kännyssä.
Voi, voi tuota lafkaa,
mistä sais se safkaa?
                             Kliffa runo, kekannu korppi
                                                        -Jukka Parkkinen-












Viime viikolla ilmestyi uusi käpykyläläiset-trikoo ja pääsinkin heti sen kanssa tositoimiin.

Omat naperot pääsivät heti kokeilemaan miltä uudet paidat näyttävät päällä.



Ennen paitojen tekoa testasin mustaa kurrea lipalliseen ruttupipoon.
 
 

Samalla testasin piirtelemääni uutta kaavaa. Hyvä tuli, hiukan hienosäätöä vaatii, sillä lippa saa olla hitusen lyhyempi. Toinen lipparuttis pääsikin sitten jo asiakkaan päähän.
 
 
 
Luulin saavani livemallin kuvaan lahjottuani hänet ensin makkaraleivillä, mutta ei, malli meni lakkoon kriittisellä hetkellä. (Note to self: anna lahjukset vasta kuvaussession jälkeen). Kuvissa siis styroxinen ja kovia kokenut ystäväni Allu, joka ei koskaan laita vastaan eikä vaadi lahjuksia.


 
Voi pojat tuossa vihreässä versiossa on kivat ja kirkkaat värit, mustassa vihreän ja oranssin sävyt ovat hiukan murretummat. Kolme paitaa rustasin.
Yksi paidoista on tilaustyö, kaksi jää oman väen käyttöön.

 
 
Oranssi kanttaus on lähes neonoranssia ribresoria (jota on kaupassa enää pikku pätkä, vink vink). Sopii oikein hyvin vihreäpohjaisen trikoon oravien väriin! Tosin tuo oranssi resori ei ole kyllä mitään napakkaa sorttia, muttei tässä haitannut yhtään! Mustan paidan hillitymmän oranssi resori on omista jemmoista peräisin.

Jep, mallit hallussa.


Yy-kaa-koo HYPPY!
 

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Perrrrrrjantaihaaste

 
Eräässä Fb:n ompeluaiheisessa ryhmässä järjestetään perjantaihaasteita Project Runway -tyyliin. Tällä kertaa osallistuin minäkin, aiheena oli alaosa, aikaa kaksi tuntia. Käytettävät kankaat, kaavat ja muut materiaalit saa valita etukäteen, muuta ei saa valmiiksi tehdä. Oma materiaalikasa kuvataan ennen aloitusta ja lopputulos kuvataan kun aika loppuu, oli se missä vaiheessa tahansa.
 
 
Omassa kasassani oli kolmea verkkarikangasta, raidallista ja yksiväristä resoria ja kuminauhaa. Ja Daim.
 
Aloitusaika oli klo 21.
Klo 20.55 olin vielä lukemassa lapsille iltasatua. Miksi juuri sellaisena iltana nukkumaanmeno venähtää kun ei todellakaan tarvitsisi? Kaavatkin oli vielä piirtämättä.
 
Klo 21.10 pääsin aloittamaan. Kaavojen piirtämisellä.
Ai miten niin viime tipassa - tai oikeastaan jo hiukan myöhässä.
 
 
 
Klo 22.15 oli projektin ensimmäinen osa valmis, verkkarishortsit.
 
 
 
 
Onnistuivat tosi kivasti ja aamulla sovitettiin pojalle - olivat juuri passelit, koko 116cm.
 
 
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Kun rupesin keräämään levällään olleita kamoja kasaan toista osaa varten, huomasin, etten ollutkaan varannut tarpeeksi vihreää resoria. Lisää olisi ollut varastolla mutta ei huvittanut lähteä ulos pimeyteen hakemaan lisää. Joten suunnitelmat uusiksi ja tuumaustauko. Etsin toisia kaavoja. En löytänyt haluamaani. Tähän sitten kariutuikin ajatus saada kaksi vaatekappaletta valmiiksi, jouduin vetäisemään kaavamuutokset ihan lonkalta sen enempiä miettimättä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Reilut puoli tuntia myöhässä valmistui toinenkin vaate: perusverkkarit vihreillä tehosteilla.
 
Aamulla mallattiin vielä vyötärökuminauhan pituus sopivaksi molemmista pöksyistä.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Sopivatkin just eikä melkein.
Ja poika tykkää. Tälläkin hetkellä verkkarit ovat jalassa.
Tätä kaavaa tullaan käyttämään vielä uudelleenkin.
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Seuraa tunnustus:
Olen verkkariuskovainen, vaikka monella alkaa kauhufilmi pyöriä päässä kun verkkarit vain mainitaankin.
 

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Verkkareihin ei tartu jokainen likatahra, eivätkä ne ole reikäiset heti kun polvi osuu maahan. Ne eivät imaise sisäänsä hiekanmuruja, kuusenneulasia ja muita roskia. Ne päällä voi istua hiekkalaatikolla, ajaa rallia fillarilla, kiipeillä puissa, kontata nurmikolla ötökkäjahdissa, eivätkä ne ole heti imemässä pienintäkin kosteutta itseensä.
Ne saa helposti puhtaaksi ja lisäksi ne vielä lämmittävät, mikä (valitettavasti) Suomen kesässä on usein tarpeen.
Eivätkä ne hiosta, jos niitä ei ihan kuumimmalla helteellä päälle laita.
Lisäksi itse tekemällä lopputulos on sellainen kuin haluaa!
 
Ugh. Olen puhunut.
 
Verkkarikankaat ja resorit löytyivät omasta varastosta.