Jos kerhoon haluat mennä nyt...

Uskottava se on, että se vauveli, joka oli nyyttinä sylissä hetki sitten, on nyt papupata pikkumies ja aloittaa kerhotaipaleen. Tossut on hankittu mutta kerhokassi uupui vielä. Reppuja metsästin kaupasta, mutta jäljellä oli vain keijuja ja prinsessoja. Ei uponnut, miksiköhän?

Vihdoinkin jotain ommeltua ja vieläpä valmista! Junamiehelle junakassi, tietysti. Samasta puuvillakankaasta kuin tämä päiväpeitto. Kassi on käännettävä ja toinen puoli on vihreää enstexiä. Sisällä pikku tasku junakankaan jämäpaloista.

Tossut kassiin, eväät perään ja kerhoilemaan!

Vanha blogi hunningolla...

Eipä ole vieläkään ompeluksia ei. "Pakollisten" ompelusten lista sen kuin vain pitenee, ja sen kärkipäässä on tehdä tyttärelle eskarivaatteita, lähinnä mekkoja kun ei housuja millään päälleen laittaisi. Mutta eteisen lattia näyttää tältä...

... eikä olkkarin lattia näytä yhtään sen kauniimmalta. Päivät siis ovat täyttyneet viimeistä minuuttia myöten ihan muulla kuin ompelulla :C. Lattioiden avaaminen oli toki tiedossa, mutta suunniteltu huomattavasti myöhemmäksi. Näin ne asiat muuttuvat kertaheitolla!

Tosin nyt alkaa olla ihan pakko raivata tilaa päivästä ja uusi paikka talosta ompelua varten (olen toiveikas ;D). Onneksi olen sentään nipistänyt aikaa kankaiden leikkuuseen, että kun surrutus alkaa, saa pistellä kerralla menemään useamman jutun. Itsellä alkaa olla kohta vakavia vieroitusoireita, kun ei pääse ompelemaan...

Elokuu

Huh huh! Muutto on takanapäin ja voi hitsi että otti voimille. Kuukausikaupalla peräkärrykuormien rahtaamista, tavaroiden pakkaamista ja purkamista, valvomista ja stressaamista. Viikko sitten kuorma-auto toi viimeisetkin huonekalut ja nyt joka paikka on jälleen täynnä pahvilaatikoita ja jätesäkkejä. Pari päivää muuton jälkeen iski hirveä väsymys kun jännitys ja stressi laukesi, olisi voinut vain nukkua ja nukkua. Vaikka eihän sitä voi nukkua, kun on tätä aktiivista pikkuväkeä...

Nyt alkaa vähitellen tuntua siltä, että pitäisi laittaa töpselit seinään ja pistää ompelukoneet taas laulamaan - kunhan niille tekee ensin tilapäisen paikan.

Mutta jatkossa...

Tästä tulee sitten Pompulan ikioma valtakunta. Omassa pihassa, entisen kanalan yläkerrassa on lämmintä, siistiä, valoisaa ja ennen kaikkea valmista työtilaa n. 50 neliötä, ja paikat on jo katsottuna valmiiksi koneita, leikkuupöytää, kangaskaappeja ja muita tarvikkeita varten. Luksusta! Nyt kun katselee kaikkia kangas- ja tarvikelaatikoiden vuorta varastossa, mietin että miten ihmeessä kaikki mahtui yhteen huoneeseen, jossa oli lisäksi paljon muutakin.

Tähän työtilaan siirtymistä odotellessa täytyy tyytyä vielä hetki vierashuoneen nurkkaan.

Kärsivällisyyttä, ompeluksien bloggaaminen alkaa jälleen pian...

Uutta kohden!

Heinäkuu on ollut hiljaista blogirintamalla ja viimeisen viikon ovat ompelukoneetkin huilailleet ja matkailleet. Huomenna sanotaan hei hei vanhalle kodille ja käännetään nenät kohti uusia maisemia. Ja ommellaan taas entistä innokkaammin!

Tällä hetkellä kankaat on kaikki pakattuna ja varastoituna, mutta täytyy niitä silti käydä välillä hiukan hipelöimässä ja kansia raottelemassa ;D Pää pursuaa uusia ideoita!

Vauhtia punttiin!

Olen jo pitkään halunnut tehdä pojalle bokserit, mutta aina on mukamas jotain muuta tullut tielle. Muutto (aina vaan tämä muutto, huoh) oli hyvä tekosyy surauttaa taas jotain ihan pientä (ks. edellinen postaus) ;D, kun ei mitään kovatöisempää voi oikein aloittaa.
Ja kyllä nuo kalsarit olivat oikeastikin ihan tarpeeseen.

Nämä siis tuli surauteltua, ja voi pojat että ne on hienot ja oikein hyvän malliset.

Metsolan joustiksista vauhtimiehelle traktori- ja autobokserit. Poika kyseli ommellessani kymmenen sekunnin välein että "joko ne on valmiit?" Ja heti pääsivät käyttöön, kun viimeinenkin lanka oli saksittu poikki. Koko 100 cm.

Vyötärön kopsasin Ottobren bokserikaavasta ja muu osa tehty on kaapissa olevia boksereita ja Ottobren kaavaa sopivasti sekoitellen. Hyvä tuli.


Näiden myötä ei alkuperäinen ongelma sitten kadonnutkaan:
aiemmin kalsareita oli laatikossa liian vähän,
ja nyt ei meinaa millään kelvata jalkaan mitkään muut kuin jommatkummat näistä.

Edes jotain pientä

Tulipas pitkä bloggaustauko! Irtiotto muuttohulinasta on ohi ja nyt pitäisi ottaa loppurutistus ja kiikuttaa pian ompelukone, saumuri ja Mount Kangas uuteen kotiin (en tajunnutkaan, että mulla on niin paljon kankaita).



Uuden kodin pihametsikössä kurkisteli vielä juhannuksena kaksi pöllönpoikasta.
Nyt ovat jo ottaneet siivet alleen ja lähteneet pesänurkilta!

Viikon ompelu- ja pakkaamistauko teki toisaalta hyvää, mutta niin vain tuntuu, että pitää tehdä edes jotain pientä ettei ihan vieroitusoireita saa ;D.

Siispä pieni tarina kun juttutuulella olen...

Olipa kerran kirpparilta löytyneet legginsit. Hello Kittyä vielä. Tyttö oli innoissaan. Kunnes... äiti oli kai tutkinut housunretaleet silmät kiinni, sillä niissä oli reikiä ja paikkaa ja tahraa... En ymmärrä miten ne pääsivät seulastani läpi, syynäsin mukamas tarkkaan. Kaaressa roskiin. Tai no, enhän minä heitä juuri mitään roskiin, joten kierrättämään.

 

Eskarin alku lähestyy, joten pitäähän eskaritytöllä pikkuinen penaali olla. Legginsit silpuksi, sisäpuolelle raikkaanvihreä kernipala ettei kynät sotke ja niin oli penaali valmis. Hello Kitty -merkkikin sai uuden pestin vetoketjusaumassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

 

Jäi vielä materiaalia muutamaan pussukkaan tai kehyskukkaroon.

Ehkei tämä huti ollutkaan ihan niin paha kuin aluksi näytti!

Sen pituinen se.

P.S. Heh, joku muukin tuskailee muuton kanssa, kohtalotovereita on näemmä ympäri maailman!

Mekkonen

Pikasurautus, joka pääsi heti koneelta käyttöön ja oli jo kuvatessa pari minuutin käytön jälkeen rypyssä :D

Perusmekkonen helteille siniturkoosipohjaisesta ja valkokukkaisesta trikoosta. Samanlainen kuin tässä postauksessa, mutta kokoa 120 cm.

Kun Huvikankaan paketti - jossa tämäkin palanen oli - saapui, tytär varasi siitä mekon heti itselleen. Nyt vasta ehdin tehdä.

Pompulan ompelukone on tauolla ensi viikon.
Sitten muutetaan urakalla, katsotaan ehtiikö jossain välissä surautella jotain.

Traktori siellä traktori täällä

Viime ajat on tullut ommeltua tilaustöitä ja muuttohärdelli vie kaiken muun ajan; miten sitä haaliikin niin paljon kaikkea mahdollista tarpeellista ja etenkin "tarpeellista" tavaraa? Ja miten mieletön määrä yhteen taloon mahtuukaan?

Metsolan traktoreista tilattiin ruskea huppari ja vihreä pitkähihainen peruspaita koossa 104 cm. Molemmat onnistuivat oikein kivasti!

Huppari on hyvin samanlainen kuin edellinen tekemäni, mutta tässä on keltaisen sijaan ruskeat resorit ja taskut ovat myös erilaiset. Vuoritrikoo on samaa kuin edellisessä hupparissa. Hupparin malli on myös hiukan pidempi kuin edellisessä.

Tosin näillä helteillä saa nämä vermeet viikata kaappiin odottelemaan viileämpiä ilmoja!

Juhannus

Taivas ripsii vettä ja välillä aurinkokin kurkkii... juhannus on silti aina juhannus!

Nauti uusia perunoita ja voita
mansikoita ja makkaroita.
Tee saunaan tuore vasta
varpaat veteen kasta.
Hakkaa liiteriin halkoja
oio nurmikolla jalkoja.
Ihastele poutapilviä
siristele auringossa silmiä.
Haista kesän tuoksut
unohda turhat juoksut.
Muista paljon lekotella
laiturilla elämää hekotella.
Mieti kivoja juttuja
tapaa ystäviä ja tuttuja.
Älä murehdi ötököitä
vietä rauhallisia kesäöitä !

-Tuntematon-

Ihanaa juhannusta kaikille!

Auringonsäteitä

Metsolan Sunray-joustofroteesta perusmallinen liivimekko, kokoa 110 cm.

Mitoitus on sen verran reilu, että mahtuu hiukan isommalle/pidemmällekin tytölle. Ja myöhemmin voi käyttää tunikana kun pituus ei enää mekoksi asti riitä. Hihansuut ja kaula-aukko mustaa resoria.

Juhlahumua

Tyttärellä on prinsessamekkonsa, mutta havahduin yhtäkkiä, ettei lauantaisiin perhejuhliin pojalla ole minkäännäköistä siistiä yläosaa. Kauluspaidoille on kovin vähän käyttöä, enkä viitsi yhtä käyttökertaa varten sellaista väsätä tai ostaa.
 Mutta sitten.

Hyväksi havaitulla raglanhihaisella t-paitakaavalla siisti tummansininen lyhythihainen paita ja siihen applikoitu autokravatti täyttävät mukavasti "riittävän juhlavan pukeutumiskoodin" haasteet. Ei tule repäistyä kravattia kaulasta, eikä vauhdikas pikkumies jää liehukkeista jumiin mihinkään!

Täältä tullaan Paappa!

Pikku pipo

Tilaustyö tämäkin, neliöpipo ötökkäkankaasta vauvalle.

 

Ötökkäkangas vetelee viimeisiään, yhteen pipoon on enää materiaalia ja sen jälkeen on enää riekaleita applikointeihin tai esim. taskuihin. Vielä ehtii!

Kesäisiä mekkoja

Pari tilauksesta tehtyä kesämekkoa tähän väliin:

Ensimmäinen on ihan perusmallinen trikoomekko,jossa on tummia violetteja isoja kukkia valkoisella pohjalla

Toinen kesämekko on samalla kaavalla tehty kuin tämä. Materiaali on ohutta pehmeää puuvillaa. Kangasta ei oikein voi sanoa retroksikaan, tämä on vielä vanhempaa - kuitenkin hyvin voimissaan! Ja ihanan kesäiset herkät sävyt+kukat. Nauha solmitaan toiselle olkapäälle rusetiksi. Koko molemmissa 110 cm.

Huh hellettä! Tai no, nythän se loppuu...

Huivi & Pipo

Ystävyksistä toiselle tilattiin neliöpipo ja toiselle kesähuivi, samasta tummasta fuksianpunaisesta kankaasta.

Nämä huivit ovat hiukan lyhyempiä kuin edelliset eivätkä ihan yhtä pitkälle niskaan. Kankaan alkuperää en millään muista, mutta olettaisin olevan Nanson trikoota.

Toinenkin huivi löysi jo uuden kodin.

Olipa kerran toppi

Tämä se oli...

Kirpparilta jäi käteen tyttöjen L-kokoinen toppi lähinnä kivan kuosin vuoksi. Ajattelin, että siitä syntyy muutama pussukka, kukkaro tai neliöpipo. Tytär näki topin ja hahmotti siinä kivan kesämekon.

Itselleen siis.

Tuumasta toimeen ja niin syntyi toppimekko.

...ja tälläinen siitä tuli!

Hiukan kavennuksia kainaloiden alle, lyhennyksiä olkaimiin, aavistus rypytystä pääntielle, keskeltä kahtia ja lisää pituutta antamaan puuvillaresorin palanen ja olkaapa hyvät: tuunattu kesämekko kokoa n. 116 cm! Itse olisin laittanut vielä jotain rimpsua helmaan, mutta ei kuulemma saanut - oli hyvä näin. 

Valmistui juuri sopivasti ennen helleaallon luvattua saapumista!

Olihan ne synttärit...maaliskuussa

Ei voi ihminen käsittää kuinka vaikeaa oli löytää ihan tavallista tummansinistä collegea kohtuuhintaan. Aivan tavallista, ei tönkköpaksua, nukattua tai nukkaamatonta - ihan sama. No, viimein löysin.

Kesävermeet oli joka tapauksessa suunnitteilla, joten lahjan antamisen venähtäminen ei kauheasti haitannut.

Kolme vuotta (maaliskuussa) täyttäneelle tuli sitten tehtyä tälläinen setti: raglanhihainen t-paita ja pitkät svetarishortsit. Sivuissa ja takana on taskut. T-paita on n. 110 cm ja shortsit 104 cm kokoa. Itse olen lopputulokseen tyytyväinen ja lahjansaajakin vaikutti tykkäävän.

No, pitihän syksyllä eskariin menevälle isoveljellekin väsätä samanlaiset farkunsinisestä collegesta. Koko 122 cm.

Ja molemmille vielä pienet autopussukat tai rahapussit pieniä aarteita varten. Tumma pikkuveljelle ja vaalea isoveljelle.

Traktorimiehen huppari

Metsolan ihanasta ruskeasta traktorijoustiksesta tilattiin huppari kokoa 90 cm. Resoreista haluttiin keltaiset ja vuoriksi valikoitui keltainen trikoo, jossa oli oransseja raitoja/ruutuja.
Osoittautui nappivalinnaksi!

 Lopputulokseen olen hyvin tyytyväinen, näin hupparin heti täydessä vauhdissa puiston pihalla ja kyllä näytti tosi kivalta vaikka itse sanonkin. Sopi kantajalleen niin kooltaan kuin tyyliltään täydellisesti!

P.S. Jee, netti toimii viimeinkin!

Nettipimennossa

Nettiyhteys kotona on edelleen poikki, joten kyläillessä pitää törkeästi hyödyntää toisten yhteyksiä. Ompelukset ja blogattavat kasaantuvat koko ajan, joten sumanpurkua blogirintamalla on luvassa kun ykköset ja nollat saadaan oikeaan järjestykseen.

Oma kärsivällisyys alkaa olla jo koetuksella...

Synttärisankarille

Ensin tökki blogger ja nyt kun se on kunnossa, oma nettiyhteys oli lähes viikon poikki...

Tytär kutsuttiin hyvän ystävänsä synttäreille, ja tämä setti lähti lahjaksi viisi vuotta täyttävälle neitokaiselle.

Puuvillainen kesähuivi resorireunuksella ja samasta kankaasta pikku pussukka, jonka sisälle pakataan kesäkoruiksi omatekoiset helmet ja rannekoru sekä pikkuiset kukkakorvakorut (ei kuvassa).

 

Onnea päivänsankarille!

Kesähuiveja

Sain loistavan vinkin (kiitokset vaan vinkkaajalle) tehdä mukavia kesähuiveja.

Helppo laittaa päähän, suojaa paahteelta kuitenkaan hiostamatta. Huivia ei tarvitse solmia, sillä alareunassa on resori. Huivi itsessään on kolmiomallinen.

Oma tytär sai testikappaleen ja tykästyi heti!

Huiveja on paria kokoa (muitakin kokoja saa tilaamalla) ja paria pituutta.

Itse tykkään, että huivi ulottuu reilusti yli takaraivon niskaan saakka, mutta lyhyemmällekin huiville on omat faninsa!
Valmiina tällä hetkellä seuraavat:

Nämä huivit ulottuvat reilusti niskaan saakka ja sopivat n. 50 cm päihin ja siitä ylöspäin.
Ylinnä oranssi/siniraidallinen on ainoa kappale, sydäntrikoo on Marimekkoa ja alareunan keltainen perhoshuivi collegekangasta.
Myyty: Leppäkerttu, monsteri, vasemmassa reunassa oleva vaalea sydän/talo/tyttökuvioinen huivi

Pienempiä huiveja, jotka ulottuvat myös reilusti niskaan, koko menee n. puolivuotiaasta parivuotiaaksi saakka.

Huiveja on myynnissä myös Kauhajoen Suoramyyntihallissa!

Pikku peikko...

... takkutukka, pitkä häntä, risa sukka.

Istuu itkee kannon päässä, pienet varpaat aivan jäässä.

Tuli tonttu, parsi sukan, selvitteli takkutukan.

Antoi vielä villatakin sekä päähän tonttulakin.

Pikku peikko tupsutukka, pitkä häntä, ehjä sukka.

Istuu nauraa kannon päässä, eipä ole varpaat jäässä.

 Uusi yritys, kun bloggerin ongelmien takia tämä posti hävisi julkaisemisen jälkeen taivaan tuuliin...

Tilauksesta tehty Peikkotytön mekko.

Meinasi karata mopo käsistä tätä tehdessä, kun koko ajan piti lisätä mieleen juolahtaneita uusia yksityiskohtia. Mutta tätä oli hauska ommella ja suunnitella. Materiaaliksi valikoitui punertavan tummanruskea collegekangas. Mekko on oikeastaan tunikamallinen ja -pituinenkin ja edessä on pienet pussittavat taskut.

Takapuolella peikkotytöllä keikkuu tietenkin häntä, joka on irrotettavissa, jos mekkoa haluaa pitää ilman "lisäkkeitä".

Niin, ja tämä peikkomekko on aikuiselle, kokoa 36.

Tekovaiheessa sovitusnukkena toimin itse ja totesin, että tämä malli on tosi kiva ja varmaankin työlistalle täytyy lisätä samanlainen tunika myös omaan käyttöön! Ehkä kuitenkin ilman peikkoefektiä... :D

p.s. Tietääkö joku alussa olevan runon kirjoittajan?

Toukotöitä

Nämä pöksyt tilattiin jo ennen kuin kangas oli saapunutkaan! Metsolan ihanasta ruskeasta traktorijoustofroteesta haluttiin helmikuussa syntyneelle pojalle mukavat housut, n. 70 senttiset. Lahkeissa on pitkät tummanruskeat resorit, joita kääntämällä/avaamalla saa käyttöikää pöksyille lisää.

Tästä ihanuudesta täytyy loihtia myös omalle pojalle jotain pientä, kangasta on vielä reilu pala jäljellä! 

Päähinesetti

Setti tilattuja pipoja ja kypärähattuja lähti maailmalle!

Pipoista haluttiin käännettävät mallit, ja molempien puolien kuosit oli tarkkaan ennalta mietitty ja valittu.

Ötökkäkuosinen pipo vauvan, oranssi pikkulapsen ja monsterikuosinen aikuisen kokoa...

... ja toiselta puolelta pipot näyttävät tältä: Aikuisen monsteripipossa keväinen keltavalkoinen kukkakuosi, oranssin pipon kääntöpuolella seikkailevat myös monsterit ja ötökkäpipon kääntöpuolella hurjastelevat autot ja rekat. Molemmin puolin pipoa myös pienet heijastinmerkit.



Edellisten lisäksi tilaukseen kuului kaksi kypärähattua: ötökkäkuvioinen puolivuotiaan päätä suojaamaan ja monsterikuvioinen ~2-3 -vuotiaan kokoa. 

Kaikenlaisia kiireitä pitelee, ei meinaa ehtiä blogia päivittää! Yritän petrata.

Pehmeitä pöksyjä

Tulipas pehmoisia pöksyjä! Kouvolasta löytämäni puuvillavelourit muotoutuivat erikokoisiksi mukaviksi housuiksi, eikä kaikki edes kulunut vielä. Ja aika monet näistä on jo myytykin ennenkuin ehtivät edes blogiin saakka.

Värit ovat omasta mielestäni aivan herkullisen ihania ja housut ovat päällä taatusti mukavia!

Vasemmalla ihanaa punertava oranssi/luumuraidallista velouria, oikealla Hilcon joustavaa autocollegea.
Molemmissa koko 80 cm.

Vasemmalla petroolinväristä lycrasamettia, oikealla vihreä-oranssiraidallista velouria.
Molemmissa koko 90 cm.

Vasemmalla laadukas kierrätetty kotimainen velour, oikealla uutta sini-valko-viininpunaraidallista. Ruskeiden pöksyjen koko 110 cm Myyty!, sinisiä pöksyjä on kahdet, toiset 100 cm Myyty! ja toiset 120 cm Myyty!.

Vielä yhdet 100 cm housut ruskea-oranssiraidallisesta velourista odottavat ompelua.

80 cm housuissa on käännettävät resorit pidentämässä käyttöikää. Vyötäröllä on kuminauha.

Mitoitus on reilunpuoleinen, esim. koko 90 cm menee lähes 95 cm saakka.

Kysäise s-postilla jos kiinnostuit!