Pipotehtaan tuotoksia

Saumuri on surissut ja velour pölissyt kun lörppäpipoja on tehty!

Mutta vino pino valmista syntyi.

Pipon ulkopuoli on puuvillavelouria ja sisäpuoli trikoota.

Sivusaumassa on pieni heijastinmerkki.

Pipoja on kolmea kokoa:

S-koko on venyttämättä n. 46-47 cm (~1-3 v)

M-koko on venyttämättä n. 50-51 cm (~3-6 v)

L-koko on venyttämättä n. 52-54 cm (~5v-aikuinen)

Ikäkoot ovat suuntaa antavia

(M-koko venyy tarvittaessa myös omaan 54 cm päähäni,

- toiset tykkää napakammasta ja toiset väljemmästä piposta - kukin mieltymystensä mukaan...)

Kysele sähköpostilla!

Myös tontut tarvitsevat omat tonttulakkinsa, ja näitäkin trikoosta tehtyjä lakkeja on kolmea kokoa

(S-vauva/taapero, M-lapsi, L-isompi lapsi/aikuinen)

Kuoseja on muutama: tumma joulunpunainen, kirkas punainen/oranssipunaraidallinen ja harmaakuviollinen/joulunpunainen (joita enää yksi M-kokoinen jäljellä!)

Tarkempia tietoja sähköpostitse!

Huomenna keskiviikkona Korson asukaspuiston joulumyyjäiset klo 10-13!

Kukkaroita

Mm. Näitä on tullut viime viikkoina väännettyä: kukkaroita 8 cm kehyksiin. On niin paljon kivoja kankaita, kuoseja ja materiaaleja. Tästä satsista löytyy materiaaleja puuvillasta trikooseen ja pulista joustofroteeseen. Vielä kun keksisi jonkinmoisen laitteen joka puristaisi kertalaakista nuo kehykset kiinni niin kukkarokasa olisi paljon vielä korkeampi!

Jäljellä numerot 5, 7, 9, 10, 17, 18, 20, 21, 24

Vielä kiitokset kaikille, jotka uhmasivat taivaalta ryöppyävää sadetta, ja kävitte katselemassa ja ostoksilla tänään Kehräämön joulutorilla Forssassa!

Hurjasta ilmasta huolimatta eri käsityöläisten pöydät notkuivat.

Omassa pöydässäni oli omien käden töiden lisäksi Koivumäen Tyrnitarhan herkkuja!

Röllimetsän antimia

Talomme takana on pienen pieni metsikkö. Lapset ovat nimenneet sen Röllimetsäksi. Sen verran pusikkoista Röllimetsässä oli, että sinne raivattiin polku pihlajanalkuja karsimalla, ja niitä piiskoja kertyikin kunnon kasa.

Tuli mieleeni kokeilla, että mitenkähän taipuisivat kransseiksi nuo puunalut, ei niistä oikein poltettaviksikaan ole. Vastaus: hyvin taipuvat. Useampi kymmenen kranssipohjaa miehen kanssa niistä taiteiltiin, ja nyt niitä on myös koristeltu. Ovat tosi hyviä pohjia mm. käpykransseihin

ja perinteisempiin havukransseihin, koristeilla ja ilman!

Toinen löytö tehtiinkin tonttimme reunalta pellon laidasta. Kunnon vyyhti vanhaa piikkilankaa. Mies taiteili vyyhdestä erilaisia kranssipohjia jotka spraymaalattiin valkoisiksi ja kultaisiksi. Sitten vain kuumaliimapistooli käteen, pöydälle kasa koristeita ja mielikuvitus valloilleen.

Lopputuloksena syntyneet piikkilankakranssit ovat erityisesti minun mieleeni. Oma ykkössuosikki on ylärivin oikeanpuolimmainen!

Huomenna Forssaan mm. näiden kranssien kanssa,

Kehräämön sisäpihalla on perinteinen Joulutori klo 11-17!

 Nyt ulkoeteinen tuoksuu ihan kanelilta, kanelitankoja käytin koristeena aika monessa kranssissa ;D

Leivotaanko? Vai maalataanko?

Joulunajan myyjäisiä silmälläpitäen sain loistavan vinkin (kiitos vaan vinkkaajalle ;D) tehdä lasten essuja. Etanakuvioista sadekangasta minulla on yllin kyllin, joten ei kun säätämään sopivaa mallia.

Jonkin kirppikseltä haalitun kangaspussin seassa oli vanha vihreä retroessu, joka päätyi käyttöön - se on vuorotellen minulla, tyttärellä (kohta 6 vee) ja pojalla (3 vee).
Loistokapine. 

Päädyin kuitenkin pienentämään ja hiukan yksinkertaistamaan mallia, tämä käy monen kokoiselle ja ikäiselle lapselle! Sellaisenaan sopii n. 3 vuodesta ylöspäin koululaiseksi saakka, pienemmälle sopii hiukan niskalenkkiä lyhyemmäksi solmimalla.

Tälläinen on siis lopputulos! Ei kun leipomaan, maalaamaan, mutakakkuja muotoilemaan, tiskaamaan... veden, sotkun ja pienen ihmisen kestävä essu. 

Etana ja vihreä sadeasukangasta,
unikko vahakangasta (unikot myyty, teen lisää kun ehdin ja tietysti tilauksesta),
turkoosi ja lehtikuvioinen kerniä, keltainen laminoitua kangasta ja
vasemmalla yläreunassa vettähylkivää puuvillaa.

Karkasi sitten mopo käsistä ja rupesin tehtailemaan näitä oikein urakalla! Löytyi kaappien kätköistä kernikankaita, laminoitua ulkoiluvaatekangasta ja muuta essumateriaaliksi passelia. Etanat saavat kuitenkin minut ekstrahyvälle tuulelle :D

 

Näitä otan mukaan sekä Forssaan että Vantaalle!

Pipotehdas

Nyt kun tuntee olevansa taas elävien kirjoissa, olisi aika ottaa loppurutistus ennen myyjäisiä.

Näitä lörppäpipoja on tullut tehtyä, ja lisää pitäisi vielä surautella. Nämä kaksi menevät omien lasten käyttöön. Ulkopuoli on velouria ja sisäpuoli trikoota. Lämmittävät mukavasti näin loppusyksystä/alkutalvesta. Mutta myyjäisistä - ja tilaamalla - näitä saa!

Pipot lörpöttävät omasta mielestäni "sopivasti", ei liikaa. Muutama testipipo piti kokeilla, ennen kuin sain mitat omasta mielestäni kohdalleen. Monessa blogissa ja nettikaupoissa katselin saman tyyppisiä pipoja, mutta monessa oli löysää omaan makuuni liikaa - tai sitten liian vähän. Piti sitten keksiä mitat ja toteutustyyli omasta päästä :D

Joulunajan myyjäisiä varten olen väsännyt jo pussukoita, kukkaroita, essuja lapsille, tonttulakkeja, jouluisia kransseja ja mieheni on kehitellyt uudenmallisia puuautoja ja -leluja ja näpertänyt kanssani lisää kransseja... kun vain löytäisi jostain aikaa kuvien käsittelyyn...

Yllätysten viikonloppu

Kaikkea yllättävää tapahtuu. Ensin sitä suunnittelee seuraavia ompeluksia ja seuraavassa hetkessä makaa sairaalassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin, toipumisessa vierähtää tovi. Bloggailen kun kerkiän.

Tässä kumminkin aiempaa ompelusatoa ja yksi tuunaus:

Tyttö tarvitsi uudet legginsit - oikeastaan useammat mutta yhdet ehdin tehdä - ja violetista trikoosta ne sitten tehtiin. Vyötärölle pinkki kuminauha ja taakse sydänmerkki. Lahkeensuut jonkinlaisella koristetikillä, sillä minä, ompelukone ja kaksoisneula emme oikein ole puheväleissä.

Pahoittelen kuvien huonoa laatua ja väritkin näemmä ovat mitä sattuu...

Viime synttärilahjaksi saadut balettitossut on kirjaimellisesti tanssittu puhki. Tilapäistossuiksi ballerinalle kelpaavat jumppatossut, kunhan ne ensin tuunattiin ruseteilla. Nämä rusetit piti alunperin laittaa yllä oleviin legginseihin, mutta jotenkin ne olivat liian jykevät kun niitä sovittelin. Mutta tähän käyttöön juuri passelit!

Metsäretkellä

Tämä Pikkukiisken suunnittelema Nordic forest -kangas on niin ihanaa, että sitä ei meinaa malttaa leikellä, vaan sen voisi melkeinpä pistää seinälle tauluksi. Taisikin loppua saman tien niistä nettikaupoista joihin sitä tuli.

Ehken kumminkaan tee siitä taulua, mutta pojalle pipon nyt ensiksi. Ulkopuoli velouria, sisäpuoli Nanson ruskeaa trikoota. Käy sitten hiukan viileämmillekin keleille.

...pipo sai kehuja heti ensimmäisellä kauppareissulla!

Testing 1-2-3

Viimeinkin jotain itselle.

Kokeilin hiukan erilaista pipoa. Neliöpipon mallilla, mutta tämä on pitkä pötköpipo, jossa toinen pää on auki, joten tätä voi pitää yksinkertaisena pitkänä lörppäpipona...

... solmittuna...

... kääntää korville kaksinkerroin ja muuten hiukan pitemmän mallisena...

... tai ihan perinteisenä neliöpipona.

Väri on mielestäni aivan ihana, testipipon leikkasin kohdasta jossa on painovirhettä. Mutta kyllä tämä käyttöön tulee, mitäs pienistä virheistä, eihän kukaan ole täydellinen ;D

Lähetys pikkuserkulle

Junamies sai pikkuserkultaan ison kassillisen vaatteita, ja pieneksi kiitokseksi lupasin tehdä bokserit vihreästä On the road -joustofroteesta vanhalla tutulla kaavalla. Tein lisäksi samanlaisen kassin kuin junamiehen kerhokassi. Ulkopuolella junakangas puuvillaa ja sisäpuoli enstexiä. Sisällä pieni tasku. Kassia voi käyttää molemmin päin, miten sattuu huvittamaan!

Kiitokset ihan näin julkisestikin, vaatteet ovat kovassa käytössä!

Vielä yksi

Tunikamekko samalla kaavalla kuin tämäkin. Kangas on paksua Marimekosta ostettua trikoota, ja violetti on tyttären lemppariväri. Koko on n. 122/128, joten on pituudeltaan hiukan reilu vielä tytölle, pidettävissä kumminkin. Vaaleanpunainen resori raikastaa kivasti muuten tummaa mekkoa. Paksusta trikoosta tuli kiva viileillä keleilläkin eskarikelpoinen asuste!

Resori on perusresoria paksumpaa, minulla on valmiita kaitaleita iso pussi. Eivät vain olleet tarpeeksi pitkiä vyötärölle, joten keskelle tuli sauma. Aika huomaamaton, mutta antoi hyvän syyn pistää pieni rusetti koristeeksi saumakohtaan!

Ommeltu on, mutta pieniä samanlaisia ompeluksia ei viitsi yksitellen blogata, joten kirjoituksia ilmestyy hiukkasen verkkaisempaan tahtiin. Laitan sitten isomman kasan kerralla. Sen verran paljastan kuitenkin, että mm. metsän antimia ja pussukoita sekä kukkaroita on tulossa!

Mukamas kiirettä...

Kotiäiti on niin kiireinen, ettei ehdi muka blogia päivittää :D.

Oikeastaan langaton hiiri siirtyi ajasta iäisyyteen ja perinteisempi hiirulainen on jossain muuttolaatikoiden uumenissa edelleen. Kuvien käsittely on siis hiukan hidasta. Mutta kyllä se siitä.

Tämä joustofroteinen liivimekko on n. kokoa 110 cm ja lähti uuteen kotiin.

Ilmojen viiletessä...

... pistetään pipot päähän.

Nämä neliöpipot ja kypärähatut ovat tilaustöitä ja lämmittävät jo uusien omistajiensa päitä.

Kalapipo 6-vuotiaalle nuorelle miehelle ja rapupipo 3-vuotiaalle pikkuveljelle. Pojat valitsivat itse mieleiset kuosit pipoihin. Kalapipossa on yksivärinen vaaleansininen vuori ja rapupipossa hauska vihreä vuori. Ja ei, kumpikaan ei ole horoskooppimerkiltään kalat tai rapu!

Samaiselle veljesparille tummasta sähkönsinisestä trikoosta kypärähatut jääkiekkokypärän alle lämmikkeeksi.

Tämä pipo lämmittää poikien äidin päätä...

... ja tämän pipon tilasi puolestaan oma tytär. Eskaripipoksi kuulemma.

Eskarimekko

Tyttären kaapissa on vino pino vaatteita, mutta eskariin kelpaa edelleen ylle vain muutama mekko. No, kun kerran kaapissa on mieluisa malli, niin piirretään siitä sitten kaavat, suurennetaan hiukan ja ommellaan tytön valitsemasta kankaasta. Luulisi kelpaavan!

Alkuperäinen raglanhihainen tunikamekko on kirpparilöytö, Lindexin mallistoa muistaakseni. Siitä sitten piirsin kaavat ja suurentelin vähän että on kasvunvaraa. Helma sai lisää pituutta kunnon polvipituiseen mekkomittaan saakka. Keskiosan resori ei ole ihan vyötäröllä vaan laskeutuu hiukan lanteille. Kangas on kirpparilöytö napakkaa interlocktrikoota. Koko on varmaankin n. 122/128 cm, hiukan reilu vielä mutta hyvin pidettävissä kumminkin. Ja kelpasihan se, heti valmistumista seuraavana päivänä pääsi käyttöön!

Sellainen moka kävi kyllä, että sovitettaessa tyttö ei pysynyt paikallaan sitten yhtään ja tuli mitattua hihan pituus pikkuisen liian naftiksi. Täytyy lisäillä resoria hihansuihin jos meinaa lyhyeksi jäädä!

Tätä kaavaa tulee varmasti käytettyä uudelleenkin!
Seuraavaan mekkoon kankaaksi valikoitui tuleekin Marimekon paksunoloinen trikoo...

Neliöpipoja Kauhajoella!

Tein muutaman neliöpipon, jotka löytyvät Kauhajoen suoramyyntihallista. Teen vielä lisääkin, myös tyttömäisemmistä kuoseista kunhan ehdin! Pipoja on kahta kokoa.

Käykäähän Kauhajoen suunnalla asuvat nappaamassa parhaat päältä!

Päällinen on näissä joustofroteeta tai puuvillavelouria ja sisäpuoli kaikissa trikoota. Jokaisessa pipossa on myös pieni heijastinmerkki sivussa. Heijastinkangas on EN 471-hyväksyttyä.



Koristusta ja korjailua

Muistaako joku tämän?

Mekko käväisi muutaman kerran päällä ja sitten tuli stoppi. Kuulemma liikaa ruskeaa. Yhteistuumin sitten sovittiin, että pinkeillä koristeilla tilanne korjaantuu ja mekosta tulee taas kelvollinen. Niin sitten tehtiin. Pinkkejä sydämiä ja tähti helmaan ja söpösestä sydännauhasta rusetti rintaan. Taas kelpaa.

Toinen mekko kaipasi myös sydämiä, mutta eri syystä. Tunikamekko on tyttären suosikki, jos saisi itse päättää niin pitäisi lähes yksinomaan sitä. Kirpparilta se on meille kotiutunut, ja siinä on edessä aika rumasti korjattu reikä. Periaatteessa paikka on aika huomaamaton mekkoon sulautuvan värityksen ansiosta, mutta kun se on kerran silmilleni hypännyt, se voisi olla vaikka kirkkaankeltainen, niin se minua häiritsee. Siis sydämiä lisää, kiitos!

 Nyt on mekko minunkin mielestäni superkiva! Niin kiva, että tein siitä kaavat ja tyttö sai toisenkin samalla kaavalla tehdyn mekon. Ja saa vielä kolmannenkin! Toinen on siis jo valmis ja toinen vasta kankaana kassissa. Näistä bloggaukset myöhemmin.

muoks! Kyllä: ujo tyttönen uskalsi marssia kirkon käytävää 150 häävieraan keskellä kahden muun morsiusneidon kanssa! Täytyy sanoa että olin tosi ylpeä tytöstäni!

Muistikirjasta matkapäiväkirjaksi

Saimme kutsun Tärkeiden Ihmisten syksyisiin häihin. Elettyä elämää on jo mittarissa, joten häälahjaa on vaikea keksiä ja pelkkä seteli tuntuu kovin persoonattomalta. Mutta jotain pientä piti saada aikaan.

Tiimarin muistikirja, ihan tavallinen, A6-kokoinen. Prätkäilevälle ja matkustavaiselle parille saattaisi olla mukavaa laittaa reittejä ja matkan tapahtumia muistiin matkapäiväkirjaan. Joten tuunauksesta tuli tälläinen:

 

Oma tyttö pääsee morsiusneidoksi jos vain uskaltautuu eikä mene pupu pöksyyn!

Onnea S & T!

Dyykkarin unelma

Muutama vuosi takaperin olimme koiran kanssa syksyisellä lenkillä ja kuljimme ohi paikan, johon valitettavasti joku taho kippaa kaikkea roskaa. Siellä akkujen, patjojen, sähkökaapeleiden ja muun roskan seassa odotti todellinen helmi...no, minun mielestäni ainakin!

Mäntyinen jatkettava lastensänky käytännössä priimakunnossa! Ei mitään vaurioita, ihan hiukan käytön kolhuja vain. Se oli varmaan tuotu sinne juuri ennen käyntiämme, sillä edes jalat eivät olleet tummuneet, kostuneet tai millään lailla vahingoittuneet, puhtaan puun tuoksu kauttaaltaan! Loppu on arvattavissa. Koira autoon, perhe kotiin, autosta takapenkit alas ja äkkiä hakemaan sänky kotiin. Se ei tarvinnut kuin pyyhkimisen, uuden patjan ja oli käyttökunnossa. Ja tarvetta sängylle oli lähiaikoina tiedossa, pinnasängystä luopuminen koittaisi kohta. Tälläisenään pikkumies koisasi sängyssä näihin päiviin saakka.

Miksi ihmeessä joku kippaa metsään kunnossa olevan lastensängyn? Ruuvit tallella ja kaikki.

Luulisi ottajia löytyvän. No, tämä oli minun tuurini ;D.

Nyt muutettuamme mäntyinen väri ei oikein miellyttänyt (minua, pojalle kelpaa hyvin),  mutta onneksi maalit on keksitty!

Siniharmaata kalustemaalia pintaan ja huoneen koristeeksi hankittuja tapettikuvia sängyn päätyihin ja sivuun. Ei tule samanlaista sänkyä heti vastaan. Poikakin on mielissään, kun sai itse päättää mitä mihinkin kohtaan laitetaan.

Uusi sänkynne, sir!

Melkein kuin ferrari

Eli toiselta nimeltään eskarimekko. Pinkkiä ohutta puuvillacollegea ja applikointi sekä hihansuukanttaukset pinkkipilkkuista collegea. Kaavan pohjana on Ottobre 4/2011 -lehdestä peräisin oleva carrot muffin -tunika omin muokkauksin höystettynä. Tyttö valitsi kankaat itse laatikoiden kätköistä (molemmat kirppislöytöjä) ja halusi applikointikuvaksi hevosen. Ja mistäs muualta hyvän mallikuvan saikaan kuin uusista tapeteista.

 

Alkuperäisessä tunikassa edessä ollut koriste ja taskut piti kuulemma jättää pois ja laittaa tilalle applikointi. Itse olisin halunnut laittaa kuvan helmaan mutta tilaaja halusi toisin... Omin nokkineni menin lisäämään helmaan pituutta, jotta saadaan tunikasta mekko. Lopputulos on kyllä kiva ja onneksi tyttärenkin mieleen!

Tein aika orjallisesti ohjeen mukaan, mutta ensi kerralla teen kuten ennenkin ja huolittelen hihansuut vasta kun sivusaumat on ommeltu. Paksun sauman tikkaaminen litteäksi ei kertakaikkiaan onnistu omaa silmää tyydyttävällä tavalla!

Vauhdikkaille herroille

Muutamat bokserit sain vihdoin viimein valmiiksi. Jihaa! Korkataan kuohari!

Yhdet raidallisista jämätrikoopaloista ja toiset Metsolan joustiksesta omalle pojalle...

...ja serkkupojille Metsolan joustiksesta samanlaiset. Keltaresoriset kokoa 110 cm ja vihreäresoriset n. 122/128 cm. Kaava sama kuin näissä aikaisemmissa.

Seuraavaksi tyttärelle eskarimekkoja. Nykyisin kelpaa vain pari tiettyä mekkoa (huh sitä vänkäämistä aamuisin...), alkavat varmaan jo ajatella että tytön vaatekaapissa on 2 mekkoa eikä muita vaatteita ollenkaan. Toivotaan että nämä kelpaavat kun valitsi itse kankaat!

Jos kerhoon haluat mennä nyt...

Uskottava se on, että se vauveli, joka oli nyyttinä sylissä hetki sitten, on nyt papupata pikkumies ja aloittaa kerhotaipaleen. Tossut on hankittu mutta kerhokassi uupui vielä. Reppuja metsästin kaupasta, mutta jäljellä oli vain keijuja ja prinsessoja. Ei uponnut, miksiköhän?

Vihdoinkin jotain ommeltua ja vieläpä valmista! Junamiehelle junakassi, tietysti. Samasta puuvillakankaasta kuin tämä päiväpeitto. Kassi on käännettävä ja toinen puoli on vihreää enstexiä. Sisällä pikku tasku junakankaan jämäpaloista.

Tossut kassiin, eväät perään ja kerhoilemaan!

Vanha blogi hunningolla...

Eipä ole vieläkään ompeluksia ei. "Pakollisten" ompelusten lista sen kuin vain pitenee, ja sen kärkipäässä on tehdä tyttärelle eskarivaatteita, lähinnä mekkoja kun ei housuja millään päälleen laittaisi. Mutta eteisen lattia näyttää tältä...

... eikä olkkarin lattia näytä yhtään sen kauniimmalta. Päivät siis ovat täyttyneet viimeistä minuuttia myöten ihan muulla kuin ompelulla :C. Lattioiden avaaminen oli toki tiedossa, mutta suunniteltu huomattavasti myöhemmäksi. Näin ne asiat muuttuvat kertaheitolla!

Tosin nyt alkaa olla ihan pakko raivata tilaa päivästä ja uusi paikka talosta ompelua varten (olen toiveikas ;D). Onneksi olen sentään nipistänyt aikaa kankaiden leikkuuseen, että kun surrutus alkaa, saa pistellä kerralla menemään useamman jutun. Itsellä alkaa olla kohta vakavia vieroitusoireita, kun ei pääse ompelemaan...

Elokuu

Huh huh! Muutto on takanapäin ja voi hitsi että otti voimille. Kuukausikaupalla peräkärrykuormien rahtaamista, tavaroiden pakkaamista ja purkamista, valvomista ja stressaamista. Viikko sitten kuorma-auto toi viimeisetkin huonekalut ja nyt joka paikka on jälleen täynnä pahvilaatikoita ja jätesäkkejä. Pari päivää muuton jälkeen iski hirveä väsymys kun jännitys ja stressi laukesi, olisi voinut vain nukkua ja nukkua. Vaikka eihän sitä voi nukkua, kun on tätä aktiivista pikkuväkeä...

Nyt alkaa vähitellen tuntua siltä, että pitäisi laittaa töpselit seinään ja pistää ompelukoneet taas laulamaan - kunhan niille tekee ensin tilapäisen paikan.

Mutta jatkossa...

Tästä tulee sitten Pompulan ikioma valtakunta. Omassa pihassa, entisen kanalan yläkerrassa on lämmintä, siistiä, valoisaa ja ennen kaikkea valmista työtilaa n. 50 neliötä, ja paikat on jo katsottuna valmiiksi koneita, leikkuupöytää, kangaskaappeja ja muita tarvikkeita varten. Luksusta! Nyt kun katselee kaikkia kangas- ja tarvikelaatikoiden vuorta varastossa, mietin että miten ihmeessä kaikki mahtui yhteen huoneeseen, jossa oli lisäksi paljon muutakin.

Tähän työtilaan siirtymistä odotellessa täytyy tyytyä vielä hetki vierashuoneen nurkkaan.

Kärsivällisyyttä, ompeluksien bloggaaminen alkaa jälleen pian...

Uutta kohden!

Heinäkuu on ollut hiljaista blogirintamalla ja viimeisen viikon ovat ompelukoneetkin huilailleet ja matkailleet. Huomenna sanotaan hei hei vanhalle kodille ja käännetään nenät kohti uusia maisemia. Ja ommellaan taas entistä innokkaammin!

Tällä hetkellä kankaat on kaikki pakattuna ja varastoituna, mutta täytyy niitä silti käydä välillä hiukan hipelöimässä ja kansia raottelemassa ;D Pää pursuaa uusia ideoita!

Vauhtia punttiin!

Olen jo pitkään halunnut tehdä pojalle bokserit, mutta aina on mukamas jotain muuta tullut tielle. Muutto (aina vaan tämä muutto, huoh) oli hyvä tekosyy surauttaa taas jotain ihan pientä (ks. edellinen postaus) ;D, kun ei mitään kovatöisempää voi oikein aloittaa.
Ja kyllä nuo kalsarit olivat oikeastikin ihan tarpeeseen.

Nämä siis tuli surauteltua, ja voi pojat että ne on hienot ja oikein hyvän malliset.

Metsolan joustiksista vauhtimiehelle traktori- ja autobokserit. Poika kyseli ommellessani kymmenen sekunnin välein että "joko ne on valmiit?" Ja heti pääsivät käyttöön, kun viimeinenkin lanka oli saksittu poikki. Koko 100 cm.

Vyötärön kopsasin Ottobren bokserikaavasta ja muu osa tehty on kaapissa olevia boksereita ja Ottobren kaavaa sopivasti sekoitellen. Hyvä tuli.


Näiden myötä ei alkuperäinen ongelma sitten kadonnutkaan:
aiemmin kalsareita oli laatikossa liian vähän,
ja nyt ei meinaa millään kelvata jalkaan mitkään muut kuin jommatkummat näistä.

Edes jotain pientä

Tulipas pitkä bloggaustauko! Irtiotto muuttohulinasta on ohi ja nyt pitäisi ottaa loppurutistus ja kiikuttaa pian ompelukone, saumuri ja Mount Kangas uuteen kotiin (en tajunnutkaan, että mulla on niin paljon kankaita).



Uuden kodin pihametsikössä kurkisteli vielä juhannuksena kaksi pöllönpoikasta.
Nyt ovat jo ottaneet siivet alleen ja lähteneet pesänurkilta!

Viikon ompelu- ja pakkaamistauko teki toisaalta hyvää, mutta niin vain tuntuu, että pitää tehdä edes jotain pientä ettei ihan vieroitusoireita saa ;D.

Siispä pieni tarina kun juttutuulella olen...

Olipa kerran kirpparilta löytyneet legginsit. Hello Kittyä vielä. Tyttö oli innoissaan. Kunnes... äiti oli kai tutkinut housunretaleet silmät kiinni, sillä niissä oli reikiä ja paikkaa ja tahraa... En ymmärrä miten ne pääsivät seulastani läpi, syynäsin mukamas tarkkaan. Kaaressa roskiin. Tai no, enhän minä heitä juuri mitään roskiin, joten kierrättämään.

 

Eskarin alku lähestyy, joten pitäähän eskaritytöllä pikkuinen penaali olla. Legginsit silpuksi, sisäpuolelle raikkaanvihreä kernipala ettei kynät sotke ja niin oli penaali valmis. Hello Kitty -merkkikin sai uuden pestin vetoketjusaumassa. Loppu hyvin, kaikki hyvin!

 

Jäi vielä materiaalia muutamaan pussukkaan tai kehyskukkaroon.

Ehkei tämä huti ollutkaan ihan niin paha kuin aluksi näytti!

Sen pituinen se.

P.S. Heh, joku muukin tuskailee muuton kanssa, kohtalotovereita on näemmä ympäri maailman!